Eilinen oli henkisesti helpompi päivä. En kelannut juttuja koko ajan päässäni, vaan päivä kului aika normaalisti. Osuutta oli varmasti sillä, että tosiaan uppouduin töihin. Ei ollut aikaa murehtia ja kelata omia ajatuksiaan. Suurin osuus oli sillä, että Toisella Parhaalla ystävällä (Paras Ystävä on aina Paras, kaukanakin asuessaan, mutta lähellä asuvasta toisesta ystävästään on muutamassa vuodessa tullut se Toinen Paras, joka poikkeaa kahvilla monta kertaa viikossa ja kestää mitä vain tarvittaessa) on ollut aikaa. Eilen töidensä lomassa piipahti nopeasti parikin kertaa kahvikupposella. Olen puhunut ja puhunut. En välttämättä hirveän syvällisiä, enkä niitä kipeimpiä mitä en muillekaan puhu jos en halua. Ehkä se juuri siksi olikin niin kovin helpottavaa, että sai heittää huumoria pöytään, välillä ihan sairastakin huumoria. Vakavastakin asiasta voi hänen seurassaan tehdä laukomuksia, joita ei kenenkään muun seurasssa voisi ajatellakaan. Ja tarvittaessa voi olla myös ihan hiljaa. Kiitos S (tuskin tätä luet, mutta siltä varalta, ja ajatuksissani kiitän kuitenkin)!!

Eilen koko asia tuntui eräällä tavalla jopa helpottavalta ja rauhoittavalta, jos nyt niin voi tällaisesta sanoa. Ehkä nyt alkaa menneisyyden haamut väistyä vihdoin, vaikka varmasti vielä koko prosessin aikana tuntuu kuin arpia revittäisiin auki. Mutta luulisin että jollain tavalla elämä tasaantuu ja rauhoittuu, sisäisesti. Ei tarvitse enää kelata vanhoja juttuja pään sisällä, eikä selitellä yhtä ja toista kenellekään. Eikä lapset enää kysele miksi ukki ei meillä käy vaikka mummu käy, tai miksi mummum luo mennään vain kun ukki ei ole kotona. Kyllähän niitä vaikeitakin kysymyksiä varmasti tulee, mutta on helpompi vastata ja suodattaa. Ihan kaikkea kun ei aina tarvitse kovin suoraan kuitenkaan vastata.

On tässä varmasti melkoista henkistä vuoristorataa vielä tulossa moneen otteeseen ennen vainajan siunaamista. Ja jälkeenkin. Mutta ihanaa että oli jo yksi hyvä päivä välissä, ehkä jaksan tarvittaessa äidin rinnalla olla paremmin kun omat peikot ei enää kummittele niin kovasti. Ja kiitos teille ihanista sanoistanne!