Melkoista vuoristorataa tämä on nyt ollut. Tunteet heittelee päivittäin ihan hurjalla tahdilla. Pahin ahdistus on hieman jo helpottanut, kuukausi kuluikin kuin usvassa. Ja juuri kun tuntuu siltä, että tästä kaikesta selviää, jostain takavasemmalta se ahdistus ja paha olo taas hiipii. Ihan varoittamatta. Ja lyö mielen matalaksi, lujaa. Ne on pieniä asioita mitkä nyt saavat mielen liikkeelle. Välillä tuntuu, että kertakaikkiaan ei jaksa, mutta toisaalta onneksi tietää että eteenpäin mennään. Päivä kerrallaan.

Sitä vaan ei osaa antaa itselleen aikaa sulatella asioita. Itse asettaa itselleen rajoja, että kyllä nyt pitäisi jo pystyä elämään normaalisti. Kieltää itseltään ajatuksia, ettei tulisi taas pahempi olo. Mutta kun ajatuksilleen ei mitään voi, ne vain tulevat. Välillä on pakko kuunnellakin vain järjen ääntä, että pysyy selvillä siitä missä nyt oikeasti mennään. Muistaa, että elämä jatkuu.

Viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä olo. Osasin nauttia niistä kahdesta päivästä tosissani. Silti ei vain olisi halunnut, että näitä hyviä ja huonoja päiviä tulee tässä edelleen aika lailla vuorotellen. Mutta tietäähän sen, että ei mikään muutu hetkessä. Huonoina päivinä sitä vaan sitten pitää uskoa siihen, että hyviäkin päiviä taas tulee. Varmasti. Ja muistaa, että ei tässä ole mihinkään hoppu, ajan kanssa helpottaa. Ja puhumalla. Sitä vaan joskus vetää itsensä niin lukkoon, ei halua vaivata muita tällä. Itku ei enää ole niin herkässä, mutta sitten kun alkaa, ei meinaa loppua lainkaan. Tulee sitten kertarysäyksellä monen päivän pahat olot ja itkut. Tärkeintä silti on, että se paha olo pääsee purkautumaan jollain tavalla. Ajasta ja paikasta riippumatta. Onneksi mulla on muutama ihana ihminen lähellä. Saa joskus hajotakin ihan totaalisesti, eikä tarvitse jälkikäteen miettiä että mitäs sitä tuli taas sanottua.

Käsivarressa on nyt tatuointi, ensimmäiseni. Mulle se on enemmän kuin pelkkä tatska, sillä on tarina. Uniikki kuva, itse suunnittelemani, joka viiva tarkasti mietitty. Osa minua, pala elämääni. Ystävälleni omistettu. Kiitos kuluneista vuosista. Merkitsee minulle enemmän kuin pystyn sanoin kertomaan.
2132396.jpg
Kuva on otettu tatuointipäivänä, joten laitan paremman kuvan näytille sitten, kun on parantunut priimakuntoon.


Tarjuska lähetti ihanan enkelin. Kiitos siitä oikein paljon! Enkeleitä tässä nyt tarvitaankin...
2132344.jpg
En osaa tätä nyt kellekään erikseen jatkaa. Mutta annan sen teille kaikille. Enkeli tuomaan voimia teille, joilla on nyt rankkoja ja vaikeita hetkiä. Ja kaikille muille enkeli antakoon varjelusta vastaisenkin varalle.