Luvassa skeptistä pohdintaa ja nillitystä aiheesta kolesteroli, elämäntavat ja sydänsairaudet. Jos tuntuu jo valmiiksi siltä, että saatat vetäistä palkokasvin hedelmät nenääsi, niin rohkeasti suosittelen käyttämään selainen "back"-toimintoa. Delete-napista kun tässä ei apuja heru.

Satakunnan Kansan
välissä oli tänään Satakunna sydänpiirin liite. Jopas heräsi tunteija ja nillitystä. Ekan kerran kyseiseen liitteeseen ja koko asiaan suhtauduin todella ristiriitaisin tuntein.

Siis tuo kolesteroli ja elämäntavat. Sitä kun sanotaan, että elämäntavoilla on suurikin merkitys tässä asiassa. Terveet elämän tavat ehkäisevät korkeaa kolesteroliarvoa (siis sitä "huonoa" kolesterolia pitävät kurissa). Eli tupakointi pois, alkoholia vain kohtuudella, pehmeät rasvat kovien tilalle, monipuolinen terveellinen kotiruoka pika-/roskaruuan sijalle, paino kuriin, kananmuniakin vain kohtuudella. Ja ylös, ulos ja lenkille! Niinhän sen piti mennä.

Siitä on jo reilut kolme kuukautta, kun isä menehtyi aortan repeämään. Ja perussyy oli juuri kolesteroli ja sepelvaltimotauti. Entäs mitä olisi hän voinut elintavoissaan muuttaa? Tupakoinnin lopettu jo 40 vuotta sitten. Alkoholia kului muutama keskiolut pullo vuodessa, joten todella minimaalisesti. Pehmeät rasvat olivat käytössä perheessämme aina niin kauan kuin muistan, ja margariini vaihtui beseleihin ja benecoleihin heti kun ne tulivat markkinoille. Sydänmerkittyjä tuotteita aina kun oli saatavilla, ja ilman merkkiäkin äiti kyllä osti aina sitä mikä oli terveellistä. Munat laskettiin eikä isä niitä syönyt kuin "sallitun määrän". Roskaruokaa en muista itse lapsena koskaan kotona syöneeni, eikä kuulunut vanhempieni ruokavalioon missään vaiheessa (viime kuussa äiti "joutui" minun perheeni kanssa Tampereella ollessamme McDonalsiin eikä oikein edes kuulkaat tiennyt mikä on hampurilainen ennen kuin selitettiin että sämpylä missä on pihvi välissä). Yli painoa isällä ei koskaan ollut, päin vastoin, hoikka kuin mikäkin. Ja kyllä isä liikkui! Siis 10km työmatkakin meni varsinkin viimeiset 10 vuotta paljon useammin kävellen kuin autolla. Pakko siinä oli ympäri vuoden pitää kunto korkealla, että jaksoi kaksi kertaa kesässä käydä Lapissa kuukauden verran vaeltamassa. Sohvaperuna ei siihen olisi pystynyt. Ja mainitaan nyt vielä, että isä kyllä noudatti tarkkaan noita muitakin vähäkolesterolisen (mikä sanahirviö, vaikea kirjoittaa) ruokavvalion ohjeita! Kolesterolit oli siitä huolimatta kohollaan jo 15v ajan, ja lääkkeetkin niihin oli. Eipä otettukaan lääke pidemmän päälle auttanut. Verenpaine oli korkea ollut niin kauan kuin muistan.

Entäs ne perintötekijät. No, isän äiti menehtyi kolmanteen sydäninfarktiinsa, mutta oli jo silloin yli 80-vuotias (lämmin vilkutus Mummulle!) Ja siellä suvussa on sydäntauteja ollut enemmänkin, mutta heihin nähden isä oli melko nuori, 59v juuri täyttäessään kun lähtö tuli. Isän isä tosin oli 40v kuollessaan

Tässä sitä on miettinyt pidemmän aikaa ihan tosissaan, että onko niistä elämäntavoista niin hirveästi apua tässä asiassa. Siis ihan oikeesti olen miettinyt. Ennen niin luulinkin, mutta tää sai mut aika skeptiseksi (joo sitä "back"-nappia saa edelleen käyttää jos siltä tuntuu). Omat kolesteroliarvoni on mitattu silloin kun lähihoitajaopinnot aloitin vuonna 1996. Silloin niissä ei ollut mitään vikaa, kuulemma vähän liiankin hyvät, mitä sekin sitten tarkoittanee... Sitä en muista, mitataanko noita raskausaikana, mutta jos on mitattu, niin 2001 ovat sitten olleet kohdallaan, mutta muistaisin ettei niitä äitiysneuvolassa mittailtaisi. On tässä ollut mielessä että pitäiskö ne käydä mittauttamassa (missä, pitääkö sitä varten oikein lääkäri varata?). Saisi mielenrauhan ainakin tälle hetkelle. Verenpaine mulla on ollut aina vähän turhankin matala. Tietty sitäkään ei ole viiteen vuoteen mittailtu. Yrittäjillä tuon lehtiliitteen mukaan stressi nostaa verenpainetta, joten nykyisistä paineista en sano yhtään mitään kun en kerran tiedä.

Sanotaan myös, että tää kolesterolijuttu menee perimässä enemmän miespuolisten ketjussa. Eli jos olet mies, sairastut suuremmalla todennäköisyydellä. No minä olen nainen, eli ei kai niin suurta huolta? Mutta entäs mun pojat? Puokkaako riski yhden sukupolven yli usoraan poikiin? Miehen suku on kyllä tervettä ja pitkäikäistä, se lieventänee sukurasitusta poikien osalta?

Että tällainen tilitys/nillitys/itselleni puhina. Ei mulal mitään asiaa, kunhan pohdiskelin. Asioiden kirjoittaminen mustalla valkoiselle ehkä selventää omaa ajatusmaailmaa.