Neulerintamalla on ollut todella hiljaista, siitä on työt pitäneet huolen. Ihan mahdoton kiirus on ollut, eikä hetkeen (onneksi) hellitäkään. Parin viikon aikana, joka on viime päivityksestä mennyt, on yksi ikuisuusprojekti valmistunut. Tai no, talvella sen aloitin, mutta tuntui loppua kohden todella ikuisuuksia kestäneeltä, meinasi mielenkiinto loppua kokonaan. Sisulla tein kaulahuivin loppuun saakka. Mallia en juuri nyt muista, kaivelen sen ja ohjeen linkin esiin sitten kun saan huivin kuvattua...

Jämäprojektina (jämäblogiin raportoin kun saan ihan valmiiksi) on valmistunut omalla ohjeella typylle kämmekkäät. Halusi sellaiset, ja sain niihin ujutettua Nalle Colorin migreenilangan jämät melkein kokonaan. Kuvaa niistä tulee, kun saan vielä langanpäät pääteltyä. Viimeistään sunnuntaina pitää päätellä, koska maanantai-aamuna laittaa ne päiväkotiin käteensä. Aamut kun on vielä viileitä...

Koko viikko on mennyt koneella (brodeeraus-) seisoskellessa, tänään oli pakko pitää parin tunnin tauko ruuan jälkeen. Alkaa olla jalat niin jumissa ja turvoksissa. Tuli siinä sitten kokeiltua Nallen ja Fabelin yhdistäminen. Ei toiminut. Oli tarkoitus tehdä jämäprojektin nimissä sukat itselleni noista langoista. Fabelia muuten, mutta Nallea kantapäihin ja kärkiin. Ei onnistunut. Kantapäähän saakka ihan ok, mutta kantapään jälkeen kun vaihdoin takaisin Fabeliin, niin se vaihtokohta tuli rumaksi. Sen verran noissa kuitenkin on paksuuseroa... Höh!! Olin niin mielessäni noita kuvitellut, mutta kun kantapään sivusta silmukoita nostellessa muutenkin saa olla tarkkana, että tulee siistiä, niin tuo lankojen paksuusero korostui entisestään. Harmittaa, mutta ei hirveästi. Pitää varmaan ostaa jotain yksiväristä Fabelin paksuista sukkalankaa pieni kerä jossain vaiheessa...

Oliskohan muuten Maija samanvahvuista?? Sitä löytyisi yksittäisiä keriä useampaa väriäkin kaapista. Kun periaatteessa en juuri nyt osta lankaa. Yritän saada vanhaa varastoa pois, ja ostan vaan tositarpeeseen.

Ja juu, stressi alkaa helpottaa. Luokkatapaaminen mökillä pari viikkoa sitten meni hyvin. Oli todella hauskaa ja rentouttavaa, vaikka meitä vaan neljä tällä kerralla olikin. Mikä parasta, sai puhuttua sellaisia asioita ja tuntoja pois, mitä ei kelle vaan puhuta. Jotain lukkoja siellä kai alkoi pikkuhiljaa aukeemaan, kun fiilikset on olleet taas ihan hyvät, pitkästä aikaa. Pikkujutut, jotka on kalvaneet ja vaivanneet, niistä on huomannut ettei ne niin suuria olleetkaan. Ainakaan kun ne on pystynyt käymään läpi. Ja sellaiset jutut, joille ei itse voi mitään tehdä, niin niitä on turha murehtia. On se ystävyys vaan sellainen voima, että tiukassa paikassa kantaa pitkälle =)

Maanantaina kävin sydänfilmissä ja verikokeissa. Aiemmin kävin lääkärissä, halusin lähetteen labraan että tutkitaan nuo mun kolesterolit ja muut. Tuskin niissä ongelmia on, mutta siltikin. Kun on tuota sukurasitusta, saa sitten pois mieltä vaivaamasta nekin. Sydänfilmiin pääsin "varmuuden vuoksi" kun on syke pikkasen nopea, mutta normaali silti, tsekattiin vaan että on sekin kunnossa. Hoitajan mukaan filmi on ihan normaali ja hyvä, lääkäri sitten katsoo sen tietty tarkemmin. Tänään vasta muistin, etten huomannut varata sitä soittoaikaa lääkärille noista vastauksista... Ehtii sen, ei ole niin päivän päälle. Maanantaina vasta verikokeiden tuloksetkin valmistunevat. Mieltä huojentaa kovasti, että tuli kokeissa käytyä, vaikka vähän tulokset jännittääkin. Mähän oon kuitenkin nyt just siinä iässä, jolloin isä sairastui, tai todettiin korkeat kolesteroliarvot. Isän kuoleman jälkeen on ollut koko ajan mielessä että kantsis varmana oma tilansa tarkistuttaa, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Nyt on sitten sekin tehty, ja ihan luottavaisin mielin noita tuloksia odottelen.

Näissä fiiliksissä, lähden purkamaan onnetonta Fabel-Nalle-symbioosia... Ja loppuillan ajattelin pitää vapaata, töiden parissa jatkuu taas huomenna...