Mitä tekeekään käsityöläinen, joka viikon on rehkinyt urakalla, että saa viikonloppuna viettää työvapaata aikaa? Viikonlopun hän istuu ompelukoneen ääressä ja ompelee. Siis hän, josta kukaan ei muista, että olisi tosi pitkiin aikoihin mitään itselleen ommellut.

Keskimmäinen lapsi sai hapkido-vyöhonsä pätkän paikalleen (se musta nauhanpätkä jonka vyöhön saa kun suorittaa kokeen hyväksytysti), vastahan se oli viikon odottanut laittajaansa. Miehen housujen nappi on pyörinyt useamman viikon tietokoneen lähettyvillä ettei unohdu. Sekin pääsi paikalleen! Viikon hyvät työt tuli tehtyä=)

Viikolla käsityöläinen sai Anttilasta tilaamansa keittiönverhokankaat, ja pääsemmekin seuraamaan nyt verhojen syntymistä vaikeimman kautta. Kuva on valitettavasti (tai ihan hyvä niin) vasta lopputuloksesta)

1. Bongaa kankaat netistä ja tee suunnitelma, tilaa kankaat mutta älä kirjaa suunnitelmaa mihinkään niin säästyy paperiakin. Suunnitelma: yläverho kukallisesta, alareunaan raitaa, alaverhot raidasta. Kankaasta saa lisäksi pienemmän kukkaliinan sekä raitakankaasta joskus vaikka patakintaita tai leipäkorin liinoja.

2. Hae kankaat postista ja tee toinen suunnitelma, hieman muunneltu edellisen kohdan suunnitelmasta. Eikä mitään kirjaamisia edelleenkään. Suunnitelma: Yläverho kukallista kokonaan, alaverhoon raitaa mutta tankokujat kukalliset. Kankaasta saa lisäksi kukallisen raidan työhuoneen verhoon (äkillinen inspiraatio vaatii tekemään punaisista vuosikertasintsiverhoista kapat työhuoneeseen ja olohuoneeseen). Raitakankaasta sitten ehkä-joskus-voi-jotain-jos-viitsii.

3. Illalla klo 21:30 laita lapsille iltapalaa ja samalla levitä kankaat keittiön lattialle (meillä on tilava keittiö joten mahtuu kiertämään), ja ala leikata ensimmäisen suunnitelman mukaisesti koska toinen suunnitelma hylättiin kuitenkin. Klo 22 laita lapset välillä nukkumaan ja palaa jatkamaan kankaiden leikkuuta. Leikkaa myös toisen suunnitelman kukalliset tankokujat!!

4. Totea, että hups, noita kukallisia tankokujia ei tarvita, koska alaverhot leikattiin jo kokomittaisena raidasta. Muuten meni oikein. Huomasit myös leikata raitakankaasta erillisiä raitoja alareunojen huolittelua varten, bravo! Kukallista kangasta olisi jäänyt ilman nauhakujien leikkuuta 250cm leveä ja 30 pitkä pätkä. Ihan passeli se olisi ollut ruokapöydän liinaksi. Sen sijaan nyt sinulla on 3 kpl 250cm pitkiä ja 10 cm leveitä nauhoja... No, kaipa niitä voi johonkin käyttää. Keskimmäinen niistä sopii työhuoneen ikkunaverhoon väreistään. Mutta nyt ei enää kyllä jaksa alkaa ommella, ja onkin jo melkein puoliyö. Raitakangasta jäi reippaasti, ehkä siitä tulee joskus patakintaat. Jos ompelukärpänen ei häviä kättelyssä.

5. Lauantaipäivä menee ommellessa, ja oikeastaan verhot on tosi kivat! Onnistuvatkin ihan hyvin. Asiakkaalle tehdessä ollaan aina tosi tarkkoja ja mitataan kaikki tosi tarkasti. Mutta nää tulee omaan ikkunaan, ja sujuu tämä ilman nuppineulojakin ihan suht koht. Ja ei niitä saumurihuolitteluja kukaan sieltä nurjalta puolelta kurki, joten yksitaitteinen päärme vaan reunoihin. Säästää aikaa ja vaivaa, eikä tule tönkköjä reunoja. Samoin kuin nuppineulattomuus. No sentään tankokujia ommellessa tuli nuppineulat laitettua, sen verran tässä on omia rajojaan oppinut...

6. Sunnuntaina sitten uudet verhot laitetaan ikkunaan. Ikkunoiden pesu jää vielä tulevaisuuteen. Ei kai nyt sentään sunnuntaina voi ikkunapyykille alkaa?! Ja pitää ehtiä ne olkkarin verhotkin ennenkuin menee inspiraatio hukkaan.

7. Oikeastaan nämä on ihan pirtsakat, ei niin räikeät ja silmille tulevat kuin etukäteen vähän pelotti. Ja ihan tosi, saumat on siistit ja silleen, vähän vaan tuli toisissa kohdissa oikottua ja rikottua kaikkia kirjoittamattomia lakeja=) Niin, ja huomatkaa sävy sävyyn oleva liina (vai kuosi kuosiin). Siihen sain kulutettua yhden kukkanauhan, sekä raitakankaan lopusta pari raitaa. Ei nyt mestariteos tuo liina, mutta on silti ihan ok.
535286.jpg
Vertailun vuoksi myös kuva vanhoista verhoista:
535296.jpg

Sitten päästäänkin seuraamaan olohuoneen verhon syntymistä (toinen siis puuttuu vielä)... Ensin mainittakoon, että älä vaan ikinä tee niinkuin minä teen, vaan tee ihan oman vaistosi mukaisesti...

Tarkoituksena on tosiaan tehdä vanhoista sintsiverhoista yläkappa. Se kiiltävä sintsi on kamalaa, eikä ole ikkunaa nähnyt melkein kymmeneen vuoteen. Ei ole päätynyt kuitenkaan roskikseen (jos tästä joskus jotain ompelisi), ja äkillinen idea pari iltaa sitten kertoi, että se nurja puoli olisi hyvä päällipuoleksi, värikin just haluamani. Ja keittiön verhoista jäi sitä kukkakangasta (kukkanauhaa?), joten siitä tehdään raita verhoon, noin 5 cm päähän alareunasta. Simppeli homma, ja suoraa kappaa nyt sen kummemmin ei tarvitse suunnitella, koska lopputuloksen suhteen ei epäselvää ole. Suoran kapan nyt osaa ommella joka mies ja naiset kaikki. Ei kun hommiin.

1. Muista mitata ikkuna tarkkaan aina ennen kankaan leikkaamista. Ja laske kankaan menekki. Voihan että ikkunan koko on muuttunut sitten viime verhojen ompelun jälkeen;) Revi (kangas kuuluu repiä eikä leikata, opetettiin jo ala-asteella) vanhoista verhoista sopivan mittaisia pätkiä. Joudut yhtä verhoa varten repimään kaksi pätkää, koska sivuverhon leveys ei riitä kapaksi. Toisesta pätkästä revitään sitten pois myös leveydestä että saadaan oikean mittainen verho. Ai jaa, sintsi repeää vain toiseen suuntaan, no sitten etsitään sakset ja leikataan.

2. Ei ole tummanpunaista saumurilankaa, mutta toisaalta ei se saumausreuna näy kuin ulos, joten joulunpunainen saa nyt kelvata. Ei tätä hommaa voi huomiseenkaan siirtää. Voi katsokaas olla, ettei kiinnosta enää huomenna!! Pystysauma vedetään ensin saumurilla, ja sitten tikataan päällipuolelta. Sentään yksi tummanpunainen lankarulla löytyi.

3. Koska kukkaraita tulee aika alas, säätytään erillisen helmapäärmeen ompelulta, kun surautetaan se raitakangas saumurilla sinne alareunaan. Tarkoitus on sitten kääntää se heiman ylemmäs, niin että kun se tikataan kiinni, helmapäärme valmistuu samalla itsestään. Eli alareunaan jää 5 cm sintsin toista puolta näkyviin.
535369.jpg
Mutta. Pystysauman kohdalla huomataan, että ei sitä voikaan kääntää niin:
535373.jpg
Sentään sen verran itsekriitiikkiä on ilmassa, että ei sitä nyt itsellekään voi ihan näkyviä mokia jättää. Saumanvaroja ei sentään päällipuolelle sovi laittaa edes alareunassa. Mutta ei tässä sentään purkamaan aleta. Kauhea homma... No, voihan sen kukkaraidan laittaa sitten sinne alareunaankin. Ihan hyvä se on sielläkin, ei olla turhan kaavoihin kangistuneita. Tikataan siis loppuun saakka, ja tehdään taitos aivan nauhan reunan kohtaan.

4. Todetaan että ei taida kärsivällisyys riittää siihen että hitaasti ja rauhassa tikattaisiin toinen tikki pitämään reunaa paikallaan, ihan samaan kohtaan kuin ensimmäinen. Silittäminen auttaisi huomattavasti, mutta ei tässä nyt ehdi. Kun sitten lopuksi pitää kummiskin silitellä. Montaan kertaan ruveta sentään...

5. Päätetään tehdä reilusti toinen tikkaus viereen, niin näyttää siltä että se kuuluu niin. Eikä muuten tullut yhtään hullun näköinen! Tikataan myös nauhan toinen reuna, ensin käännetään saumanvarat piiloon. Ommellaan päärmeet myös sivureunoihin sekä yläreunaan. Nyt ei tehdä tankokujaa, koska verho tulee i-kiskoon nipistimillä. Jos joskus vaihdetaan verhotangot niin tehdään sitten siinä vaiheessa.
535382.jpg
535400.jpg

6. Silitetään ja ripustetaan ikkunaan. Vielä ei uskalla tehdä toiseen ikkunaan, katsotaan nyt ensin miltä näyttää... Oikeastaan ihan hyvä verho syntyi. Ja todellinen kierrätysverho. Tuo kukkakankaan soiro olisi kuitenkin päätynyt roskiin, ja sintsiverho sai uuden elämän nurinpäin käännettynä ja kapaksi ommeltuna.
535414.jpg