Niin, klo 13:13 esikoinen lähti junalla Porista... Klo 13:31 olisi pitänyt olla Harjavallassa ja kävellä kipittää siellä miehen työpaikalle. Mutta mulla soi kännykkä klo 13:37 ja sieltä kuului: Tota, mää meen nyt just Kokemäelle... Kondyktöörin (miten ihmeessä tuokin sana kirjoitetaan?) puhelimesta soitteli. Kiitos siitä avuliaalle palveluhenkilölle!! No ei siinä mitään, paniikkia ei ollut (ainakaan kuulostanut), niin neuvoin jäämään junasta siellä pois, ja odottamaan asemalla että mies tulee hakemaan. Harjavallasta kuitenkin oli lyehmpi matka ajella sinne kuin täältä. Ja seuraava juna Kokemäeltä Harjavaltoihin olisi lähtenyt vasta klo 17 jälkeen... Sitten vaan soitto miehelle töihin, että viitsitkös ajella Kokemäen rautatieasemalle:)

Matkailu kuulkaas avartaa...

Niin ja on se vaan hyvä että ainakin esikoinen on oppinut äitinsä yrityksen nimen vaikkei puhelinnumerot päässä pysykään. Kun tiedustelusta tuo mun puhelinnumero löytyy nykyään ainoastaan yrityksen nimellä. Siitä kiitos (oikeasti haukut) Dna:lle, joka ei käyttäjätietoihin pyynnöstä huolimatta tallentanut minun nimeäni. Saunalahdella aikoinaan onnistui sekin, ja taidan jossain vaiheessa vaihtaa takaisin sinne juuri tällaisten tilanteiden varalle...