Tallentamisen jalo taito on yksi niitä vaativimpia. Siis sehän on nyt ihan perusasioita, mitä tietotekniikan kanssa opetellaan... Aina kun olet jotain tehnyt, niin muista tallentaa!

Mulla tämä juttu tulee mieleen aina muutaman kerran vuodessa, kun kone alkaa temppuilemaan. Ei se koskaan tee sitä silloin, kun käytän jotain taulukkolaskentajuttuja tai tekstiohjelmia. Mutta silloin tällöin, kun digitoin noita brodeerausjuttuja. Yhtäkkiä vaan jossain kohtaa ohjelma päättää, että nyt riittää työnteko, ja sitten menee koko kone jumiin. Siinä vaiheessa sitten ympäristö kuulee brodeeraajaparan koko sanavaraston, ja ilmenee myös sekin seikka että "vitsit, mä en oo tätä edes tallentanut vielä missään vaiheessa"...

Ei muuta kuin klikkaillaan hiirellä kaikki ohjelmat sammuksiin, ja painetaan "käynnistä uudelleen". Kun brodeerausohjelman avaa, niin siellä se äsken jo melkein loppuun asti tehty työ on kyllä tallessa (fiksu kun tekee itekseenkin välitallennuksia), mutta eipä se ole siellä kuin puoleenväliin saakka tallennettuna. Ei se mitään, jos on ollutkin joku ihan simppelija helppotekoinen juttu. Sitten vaan tallennetaan ja tehdään loppuun. Ja hyvin taas muistetaan tallentaa joka pikkuviivan jälkeen. Jos vaikka taas menee jumiin...

Tässäkin kun pätee se mikälie-pythagoraan-spartan-vai-murphyn laki. Jos niitä tallennuksia ei sen jälkeen tee jatkuvasti ja muutaman ylimääräisenkin, niin ohjelma kaatuu taas. Mutta kun muistaa tallentaa ihan koko ajan, niin homma pelittää aivan loistavasti=)

Pitäis varmaan kirjoittaa nyt sata kertaa taululle: Muistan tallentaa, muistan tallentaa, muistan tallentaa...

Fufoilusta puheenollen, en ole ehtinyt vielä mitään tehdä. Mutta beigen topin kohtalo on ratkaistu. Purkuun! Langoista tulee kenties joku kiva käpertymishuivi syksyiltoihin telkkarin ääreen. Sitten syksymmällä. Turha tuota on tehdä väkisin valmiiksi, kun uskon sen jäävän kuitenkin käyttämättömäksi kaapin täytteeksi. Parempi uskoa, että ei oo mun juttu.