Tappelupukarit saivat sitte 3,5mm sukkapuikon kadoksiin. Minä vetelin sikeitä eilen kymmeneen saakka. Isommat katsoi lastenohjelmia olkkarin sohvalla. Tai mitään varmaan kumpikaan edes nähnyt, sen verran kovat käninät siellä oli pystyssä kunnes raahauduin ylos sängystä. Illalla olin neulonut aikas myöhään (ilmankos aamuisin onkin niin hirveän vaikeaa tuo nouseminen) sukkia, ja kutimet sun muut vermeeni löysin sitten pitkin sohvanedustaa siitä lattialta. Ja sohvan takaa. Ja hei, noi pojat on jo 10v ja 13v!!!

Illalla sitten jatkoin sukankutaleita, ja totesin, että jaahas... Sohvalla ollut 3,5mm sukkapuikko on hävinnyt. Neloset oli työssä kiinni, mutta pienemmät siinä vieressä. Siis minun lähtiessäni nukkumaan... Nuo itsevärjäämäni sukat (ne langat siis värjäsin) on nyt siinä vaiheessa, että katkaisen vielä langan ja vetelen loppusilmukoiden läpi. Ja päättelen. Ne on siinä sitten. Mutta miten ihmeessä mä pääsen aloittamaan seuraavia, kun puikkoa ei löydy. Ei mistään!! Mitä mä muka tässä teen vielä tunnin ajan, kun kuopus on vielä nukkumassa (oli jo alkanut heräilemään aiemmin, mutta kesäaika ei vielä oikein onnistu)...

Ei, älkää edes ajatelko vihjaista, että siellä olisi se tiskikone vielä vaiheessa, ja voisi noita lelujakin tuosta lattialta... Mää haluan nyt heti tässä ja nyt aloittaa uudet sukat!! Tähän aikaan aamusta ei vielä jaksa verkkoneuletta jatkaa. Kun telkkarista alkaa kohta kyläsairaalakin, niin pitää olla melko aivotonta neulomista, että pystyy seuraamaan tekstityksiä!