Joskus talvella leikkasin vuosia kaapissa marinoituneet leviksen farkkuni palasiksi. Jotain niistä palasista piti tehdä, mutta kävi niin että ei tullut takkia kissalle eikä hiirellekään. Eikä edes tuluskukkaroa. Enkä edes enää muista mikä oli alkuperäinen suunnitelma. Farkut olivat sellaiset, että olivat muutaman kerran olleet jalassa, ja kuivurissa olivat kutistuneet ainakin kaksi kokoa pienemmäksi. Eli taloudellisia tappioita ei tullut.

Eilen pyykkipinoja selvitellessäni näin samanlaisen farkut, ja kokonumerokin oli sama... Tuli pikkasen hikinen olo, kun luulin löytämiäni farkkuja niiksi mitkä olin muka silloin leikannut. Ajatuksen juoksu meni suunnilleen niin, että "tuota... mitkäs housut mä mahdoinkaan leikellä palasiksi, kun nämä on nyt tässä, ei kai vaan mitkään isännän paremmat housut..." Kun mies tuli töistä, kysäisin muina miehinä että kumman nää muuten on, sun vai mun. No onneksi olivat hänen, vaikkakin pienet nekin. Osuutta asíaan varmasti kuivurilla että myös aikuisikäisyyteen liittyvällä kasvamisella... Kyllä helpotti! Joka tapauksessa kokeilin noita sitten itselleni. Eikä mahtuneet minullekaan, niin nyt on sitten nekin leikelty;)

Aloin eilen tekemään itselleni mustaa farkkukassia. Saa nyt nähdä mitä siitä tulee, mutta yritys on kova. En ole koskaan kauppakassia kummempaa tehnyt, mutta tuosta pitäisi tulla sellainen että voi julkisesti pitää, ja ihan olkalaukku siis. Läppä ja kaikki. Läppään (ehkä muuallekin) tulee brodeerauksia. Läppä kylläkin meni jo uusiksi (enneksi on vielä puoli punttia jäljellä). Tein illalla ekaan läpän versioon samoja kukkia kuin on farkkusortseissani, mutta sitten tuli mieleen että haluankin sellaisia kiinalaisia merkkejä. Kukkaset menevät siis kaappiin odottamaan mahdollista muuta käyttöä... Mies kyllä sanoi että kato nyt sitten ensin mitä ne merkit tarkoittaa;) Juu tarkoitus onkin.

Tarkkaa suunnitelmaa laukulle ei vielä ole. Varmaan läpän lisäksi on vetoketjukin laitettava että pysyy tavarat varmassa tallessa. Vaikka vetoketju on mun heikoin lenkki taitojen suhteen. Vuorituksesta olen vähän ajatellut luistaa kun kangas on aika paksua. Mutta toisaalta nyt olisi tilaisuus verestää taitoja senkin suhteen. Ja olisihan se vuoritettu laukku kuitenkin huolitellumman näköinen! Mallin peruslähtekohta on ihan A4, mutta muotoutuu sitten lopulliseen malliin työn edetessä...

Olisi se muuten varmaan ihana sellainen kuivausrumpu, että automatiikka hoitaa kuivaamisen. Eli kun pyykki on tarpeeksi kuiva, ei enää myllytä turhan korpuiksi vaan tietää itse että valmista tuli. Ei tarvitsisi itse arpoa sitä kuivumisaikaa tai käydä kyttäämässä... Kun koskaan se aika ei ole vakio vaikka olisi sama määrä pyykkiä koneessa ollut...