Ei suinkaan ne kolme ässää millä aikoinaan yritettiin kuopusta patistaa maailmaan, vaan viime yönä oli ohjelmassa siideriä, salmiakkia ja sukkia kello kahteen saakka. Mies tuli esikoisen kanssa mökiltä tosi myöhään ja saunomisen jälkeen lupasi armeliaasti nukuttaa kuopuksen - höpöttää hänelle sängyssä noin puoli tuntia vähemmän ja puolta pienemmillä desibeleillä, siis kuopus ei mies! Minä olkkarin sohvalle hyvään asentoon, siideripullo auki, salmiakkipussi viereen - suklaata olisin mieluummin mussuttanut muttei kapista löytynyt kaivelemallakaan - ja sukkapuikot käteen. Kuopuksen toinen raitasukkapari eteni taas ja nyt on jo ensimmäinen sukka valmis ja toinenkin on jo teräosassa (vai mikä se nyt onkaan, tuossa jalkapöydän päällä kuitenkin). Neljänneksi ässäksi voisi lisätä surkeita tv-ohjelmia. Siis mitään mielenkiintoista ei tullut enää hieman ennen yhtä. Hyvin se sukka eteni silti siitäkin huolimatta. Kun valmistuvat kokonaan, laitan kuvaa niin saatte sitten raidoista laskea että on oikeesti eri pari kuin aiemmin valmistunut:)

Nyt aamulla on kovin sateisen näköistä. Olisi nyt kuopuksen kerhon aikaan satamatta, kun meinaan silloin kävellä Euroon hakemaan sitä lankaa omiin sukkiini! Pakko sitä oli miehelle innostuksissaan illalla saunassa hehkuttaa että aion itsellenikin tehdä. Ilme oli kyllä vähän mitäs-se-nyt-mulle-sit-kuuluu mutta yhtä lailla minä nyökyttelen ja hymiöin kun mies selittää montako uistinta-vaappua-mitä-lieneekään on taas ostanut ja montako on reissulla karkuteille päässyt...Siitäkin huolimatta etten todellakaan koko asiasta ymmärrä yhtikäs mitään. Enkä kysy ettei vaan ala kuvia piirrellä paperille tai sanomalehden kulmaan. Toisilla on ihmeellinen tapa selittäessään piirtää kaikki...

Eilen heitin vanhoja Pirkkoja pois. Siis ihan uskomatonta miten sitä tuollaisiakin säilyttää tyylillä "jospa joskus niitä ruokaohjeita kokeilisi". Mappiin revin talteen kaikista sellaiset neule ohjeet, mitä voisin edes kuvitella joskus tekeväni. Olisi yksi tosi ihana neulejakkukin, mutta vaikka ohjeen otin talteen niin en sentään lankoja lähde ostamaan... Sen verran realitettia hommassa vielä on mukana. Mutta jos vaikka äiti joskus ehtisi tai jotain...

Mietin kaveri/ystäväpiiriäni. Herranen aika, mähän taidan olla ainut neuloja tässä sakissa. Siis piiri nyt on aika pieni mutta silti. Ompelijoita löytyy muutama, ja hekin aika persoonallisia ihmisiä kukin. Ei mitään taviksia. Siis tyyli on ihan normaali: mies tai ei, lapsia tai ei, normaalitöissä tai ainakin koulutus, omakotitalo, ehkä koira yleensä ei jne. Mutta ajatuksenkulku on sellainen että samanlaista ei kaikille ole suotu. Olenkohan mäkin jotenkin eriskummallinen ja korkealentoinen?! Toisinaan varmastikin. Taiteilijaelämää...

No ennenkuin ihan hulvattomaksi menee tämä järjenjuoksu, niin lähden aamukahvia keittelemään.