Nyt ollaan siinä vaiheessa, että langat on keritty, ja pääsemme analysoimaan tuloksia ja miettimään käyttökohteita.

178843.jpg

Tumman violetti on oikein kiva. Alkuperäinen kirkkaansininen ei enää langassa näy, mutta siellä täällä kuultaa ihan sinistä violetin läpi. Oikein kiva lopputulos. Itse asiassa olisi oikein sellaista Ystävän mieliväristä... Huiviksi tuo hänelle haluaisi. Varmasti pukinpakettiin lapasten lisäksi huivikin mahtuisi (uskallan täällä höpistä ääneeni koska varma tieto kertoo että blogia ei hän käy kurkkimassa), mutta riittääkö 102g seiskaveikkaa minkäännäköiseen kaulahuiviin? Leveyttä ei tarvitsisi olla kuin 15-20cm, mutta pituutta kyllä tarvisi vähintään sen 150cm. Ei edestakaisneuletta kun se on tylsää, mutta ei liian vaikeatakaan. Vinkillä voipi heittää ja kiitollisuudella ja noyryydellä se otetaan vastaan:)

Vihreäturkoosi seiskaveikka ei kuivana näytä enää hirvitykseltä. Määrä on vain 58g, joten se pitää jossain vaiheessa yhdistää jonkun muun kanssa.

Lila(kanerva) Nallecolori hieman myös kaunistautui. Käyttökohde edelleen hukassa. Huivi siitäkin voisi tulla, sopivilla langankierroilla ja kavennuksilla ja muilla kikkakolmosilla siihen ei tulisi sitä migreenikuviota mitä tuppaa helposti muuten tulemaan. Vinkkejä tällekin langalle saa laittaa;)

Maija on siis just se mitä pitikin, kiitoksia edelleen Koolatessa Roiskuu -blogin muinoiselle arvonnalle:) Kuopuksen villasukkiin tuon jo lupasin. Kaveriksi sille tulee viereinen luultavasti-nalle. Polttokokeen jälkeen totesin että kyllä tuo jotain villasekoitetta on, ja värjäsin ihan Nallecolorista jääneessä Grape-liemessä. Väri otti kiinni hyvin, ja vaikka kattilaan jäänyt vesi ei kirkasta ollutkaan, huuhdellessa väriä ei langasta irronnut. Pitää sukat tehdä varmaan rinnakkain ja teen kantapäät tuosta nalle(?)sta. Väritkin sopivat hienosti yksiin.

Ja tuo viimeinen, seiskaveikan muinaislanka. Oikeastaan nyt kuivuttuaan se näyttää jopa kauniilta, tai ainakin ihan siedettävältä. Punertavuuden voimakkuus vaihtelee hyvinkin paljon, mutta alkuperäistä rumanbeigenruskeaa (pidän kyllä beigestä, ja ruskeakin on ok paikassaan) ei enää näy. Sukat siitä tulee, kun määräkin on 130g.

Vielä päivän hyvä uutinen: Satakunnan Kansassakin oli huomioitu Apupupuprojekti, ja jopa mainittu asiaankuluva blogi:)

Edit: Olen miettinyt että miksi ihmeessä koskaan olen ostanut sähkönsinistä seiskaveikkaa. Nyt sen muistin; vähän jälkeen naimisiin menomme (kohta 15v) neuloin siitä miehelle sukan, jossa oli oikein varressa sellainen silmukoimalla tehty hiirenkuva!! Paria sille ei kylläkään tullut koskaan, ja voipi olla ihan hyväkin niin... Se sukka oli malliltaan ja neulejäljeltään oikea neulesukan irvikuva. Onneksi on taidot siitä kehittyneet.