Oikein persoonallinen ja suuren ajattelutyön tulos taas tuo otsikko... Voih, ette tiedäkään miten hyvä mieli tuli kun äsken avasin koneen ja katsoin uudet sähköpostit:) Sain viestiä yhdeltä rakkaalta ihmiseltä, josta en ole mitään kuullut tosi moneen vuoteen:) Tuli oikein hyvä ja lämmin mieli, ja tätä ihmissuhdetta pitänee nyt kyllä vaalia! Olen yhtä hymyä täällä...

Pikkujoulut tuli juhlittua, ja oli oikein hyvät juhlat vaikka meitä olikin paikalla vain muutama. Syötiin hyvin, jutusteltiin ja laulettiin karaokea puoli kolmeen saakka yöllä! Tosi kivaa oli. Olin tehnyt ruokaa aika reilusti, joten viikonloppuna ei sitten tarvinnut kokkailla enää itselle (lapset oli kaikki mummulassa sunnuntai-iltaan saakka joten ruokaa tarvittiin vain mulle ja miehelle). Meillä ei luokkapikkujouluissa ole koskaan mitään perinteistä pikkujouluruokaa, jokainen syököön niitä perheensä kanssa yllin kyllin sitten joulun aikaan. Nyt oli ihan kinkkukiusausta, kanasalaattia (joka oli muuten tosi hyvää, koska minäkin söin vaikken kanaa yleensä syö), koottavaa salaattia ja patonkia. Ja tietty sipsiä ja sen sellaista pientä mutustettavaa, ja juomapuolen jokainen hoiti itse oman maun mukaisesti.

Oli meillä pikkujoululahjatkin kuten jouluna kuuluu! Taitaa Fazerin vadelma-karpalosuklaa olla oikea hittituote nyt. Nimittäin neljästä paketista kahdesta löytyi juuri sitä:) Minun omani on jääkaapissa odottamassa hyvää hetkeä...

Juhlat oli siis perjantaina, ja muksut kotiutuivat vasta sunnuntaina. Ollaan yleensä käyty miehen kanssa tuossa kulmakuppilassa karaokessa jos ollaan joskus kahdestaan päästy (viimeksi siis maaliskuussa joten kovin usein ei yhdessä päästä irroittelemaan). Mutta nyt kävikin niin, että lauantai-ilta meni sohvalla laiskotellen ja telkkaria katsoen. Kymmenen jälkeen mies vähän töni hereille (olin... ööh... nukahtanut kesken elokuvan) ja kysyi että ollaanko menossa. Olin vastannut että ihan sama, ja jatkoin torkkumista. Tunnin päästä havahduin siihen että jos meinataan oikeesti mennä nyt olisi viime hetki alkaa laittaa piilareita päähän ja piirrellä silmiä ja suuta naamaan. No, loppuviimeksi me sitten vaan jatkettiin sitä sohvalla löhöilyä. Eipä ole näin käynyt moneen vuoteen! No ilmeisesti se aika kului ihan kivasti siinä kotonakin:)

Minä viihdyn yleensä "viihteellä" karaokepaikassa, mutta mies mieluummin tanssipaikassa. Joten sinänsä oli ihan kivakin olla vaan kotona kerrankin. Kun ei oikein mene yksiin nämä meidän ravintolamaut. Ja pääsee sitä sitten taas ensi kerralla, tosin siihen varmasti taas menee aikaa. Siihen saakka kumpikin käynee siellä missä viihtyy kavereiden kanssa.

Nyt taidan lähteä harjailemaan välillä autoa näkyville kuopuksen vielä nukkuessa. Kerhopäivä kun on taas, joten pitää laittaa lämmitykseen. Tosin harjaaminen on yhtä tyhjän kanssa, kun lunta näkyy tulevan aika reippaasti lisää. Lämpötila on nollassa, toivottavasti ei kovin liukkaaksi vedä noita teitä...