Aloitin sitä babybornin mekkoa ihan yllärinä, mutta eilen kuopus sai ongittua selville mitä siitä tulee. On ihan innoissaan! Ja pyysi että siihen sitten vielä brodeerataan vaaleanpunainen sydän etuosaan. Lupasin. Mekko on nyt siinä vaiheessa, että langat on päätelty, ja brodeeraus on vuorossa seuraavaksi, kun saan vaan pari työjuttua ensin tehtyä koneella. Sitten vielä sivusaumat. Eilen tein myös pipon, ja siihen tulee kuulemma sitten samanlainen sydän... Nyt on puikoilla valkoinen villatakki samalle kohteelle.

Perusohjeet noihin on siis Ullassa. Itse olen kuitenkin jonkun verran noita soveltanut. Lankana mulla on esimerkiksi mekossa+pipossa jotain sinistä vauvalankaa ja sen kanssa jotain valkoista mitä-mitä-lieneekään. Tuollaiset kun oli laatikossa ylimääräisinä, niin sain noillekin käyttöä. Tiheys täsmäsi noilla tehdessä (tein jopa siis mallitilkun sopivan lankayhdistelmän löytääkseni!). Ohjeessa on mekon ja pipon reunoissa hapsulankaa, mutta noissa tekemissäni ei ole. Ja ohjeen paidassa on napit takana, mutta minä teen siis siitä villatakin, eli napit eteen tyttären toivomuksesta. Olinkin oikein ylpeä itsestäni kun osasin soveltaa sen verran että saan sen napituksen eteen. Naurakaa vaan, mutta oli kuulkaa ainakin vartin miettimisen tulos... Mutta kyllä tässä tekemällä kaikkea oppii!

Kuvatuksia laitan nukkevauvan vermeistä sitten kun ovat valmiina. Neljävuotias kyllä huolehtii siitä ettei jää koppaan lojumaan keskeneräisinä ja langat tulee pääteltyä sillä siunaamalla sekunnilla kun puikot noista irtoaa;) Ja kun neulon, vahtii silmä tarkkana että katson työhöni ettei tule purkaantumisreikiä. Tiukka pomo mulla siis! Ja itse siis istuu vieressä kutomassa läpinäkyvää lankaa mun kahdella virkkuukoukulla (oikealla langalla kun ei vielä sormivirkkauskaan oikein onnistunut, niin keksi itse tuon näkymättömän - siis hänen mukaansa läpinäkyvän langan).

Huomenna lähden langanmetsästysretkelle, jos saan parturin varattua siihen väliin kun neulontapomoni on kerhoilemassa:) Menee samalla parkkeerauksella molemmat - ongelma ei siis ole ajaminen vaan parkkipaikan löytäminen...