Unisukille on ollut nyt käyttöä vuorokauden ympäri, sen verran tiiviisti olen makoillut tuossa sohvan pohjalla. Maanantaina oli jo vähän kipeä olo, ja tiistaina lykkäsi sitten kunnon kuumeen. Tiistain pysyin sentään tuossa sohvalla maatessa hereillä, kun neuloin melkein koko ajan (punainen moniraita seiskaveikka alkoi suorastaan kirkua että tahtoo sukan muotoon). Keskiviikkona olikin sitten heti aamulla kuumetta 39,9 ja koko päivänä en jaksanut neuleisiin koskea. Ihan olen unta vetänyt palloon tuossa päivän aikanakin, ja kämppä on sen näköinen. Kuopus kyllä osaa käyttää hyväkseen tilaisuudet milloin ei kukaan ole komentamassa. Ei mitään silti oikein pahoja tehnyt, mutta sellaista pientä. Ei kaada maailmaa, mutta kämppää järjestellään sitten kun kunnolla ollaan molemmat toivuttu. Tänään oli aamulla jo astetta vähemmän kuumetta, ja nyt illalla on enää pientä lämpöä. Välillä olen torkkunut, suurimman osan ajasta silti katsellut telkkaria ja kuopuksen kanssa lastenfilmejä. Ja illalla sain jopa ensimmäisen sukankin valmiiksi, ja toistakin hieman aloittelin.

Onneksi isommat lapset eilen huolehti että kuopus on saanut syömistäkin. Aamupalan laittoi keskimmäinen joka meni kouluun vasta kymmeneksi, minä laitoin päiväruuaksi jotain pientä (enkä sitten jaksanut itse enää syödäkään), välipalaa antoi esikoinen ja iltaruualle onneksi tuli isikin jo kotiin.

Onneksi nyt alkaa olo jo paranemaan. Ei tässä vielä kunnossa olla, mutta huomenna varmasti jotain jo jaksaakin. Töiden suhteen silti pidän huomisen vielä ihan puolitehoisena. Ei uskalla puolipäisenä alkaa isompia projekteja ettei tule niin paljon susia tehtyä... Kiritään sitten ensi viikolla...