Kolmen viikon päästä olisi taas luokkakokous:) Ne on aina kivoja, ainakin meidän kolme kertaa vuodessa olevat treffit. Kevätkierroksella käydään ensin syömässä ja sitten katsastetaan paikalliset kuppilat. Nyt on vaan niin, että suunnittelu meni hieman mönkään, ja vakiporukasta on noin puolet joutunut ilmoittamaan ettei pääse. 6 on kuulemma paikalle tulossa, joten eiköhän me silläki porukalla juttuun päästä! Ja vaikka siis vakiporukasta puolet puuttuu, joukossamme on sitten myös pari satunnaisempaa kävijää... Ruokapaikka oli myös hieman outo, mennään Raxiin!! Kummallista kerrassaan. Yleensä kun ollaan menty johonkin missä saa hyvää ruokaa ja viihtyy muutaman tunnin. Syömisen jälkeen on vielä nestepuoltakin hoidettu samassa paikassa ennekuin on lähdetty seuraavaan paikkaa. No, kuulemma tuolla saa ruuan kanssa kyllä olutta ja siideriä, ja onhan siinä sentään ilta vielä aikaa. Mutta silti kyllä lasi viiniä ja kunnon annos listalta olis ollut monen mieleen. No, tänä vuonna näin ja ensi vuonna taas jotain muuta...

Meidän luokka on hyvin sisäänlämpiävää porukkaa, positiivisessa mielessä siis. Tavataan usein, vaikka nykyään osa asuu ympäri Suomea. Aina on kiva nähdä. Kevätkierros kaupungissa, kesällä terassikauden aloitus (ehkä ensi kesänä meillä jos saadaan karaokelaitteet kuntoon siksi, viimeksi oltiin Pirkkalassa) ja sitten syksyllä mökkiviikonloppu yhdellä vpk:n mökillä:)

Nyt seuraa varoitus, että lopputeksti onkin sitten tooosi levotonta... Yöllä tuli neulottua myöhään, joten olo on nyt sen mukainen...

Juu en ole oppisopimuksella menossa opiskelemaan! Sain vaan yhtenä päivänä tosi kummallisen puhelinsoiton... Ensin naisääni kyseli hyvin tarkkaan mitä ja mille materiaalille pystyn tekemään, kauanko olen tehnyt, kauanko yritys on ollut toiminnassa. Ekaksi luulin että olisi joku potentiaalinen asiakas ehkä tulossa, joten auliisti kyllä vastailin kysymyksiin. Sitten meinasin pudota jakkaralta, kun hän kysyi että olenko mä ajatellut että voisin joskus ottaa jonkun tähän oppisopimuksella kun siihen saa niin hyvät tuetkin... No sanoin kyllä siihen, että nyt ei ainakaan ole (eikä varmaan pitkään aikaan, todennäköisesti koskaan) mahdollisuutta eikä tarvetta... Anteeksi vaan kovasti! Jos mulle väkisin tähän joku oppisopimuksella tulisi, niin mitä ihmettä se täällä tekisi.  Töitä kun riittää hädin tuskin yhdelle ihmiselle, nytkin tuli taas tauko töiden suhteen minullekin. Sitten toisinaan on sellainen kiire että hyvä että jaksaa.  Hyvin syklisesti kulkee tämä yrittäjän elämä.

S:n (S on melkein bestis) kanssa lyötiin torstaiaamuna viisaat(?!) päämme yhteen ja keksittiin mitä kaikkea täällä vois joku tehdä. S siis tulee ylensä torstaina aamukahville luokseni kun sillä on silloin vapaapäivä... Voishan täällä joku oppisopimushenkilö laittaa nytkin nuo tiskit tuolta koneeseeen, ja kuivuriin pitäisi lapata pyykit pesukoneesta... Ja olkkarissa on kuopuksen värikynät pitkin lattiaa, samoin paperit. Imuroidakin pitäis, ja yhteen työhön pitäis ommella vielä pari ommelta... Ja jotain ruokaa voisi tehdä valmiiksi siksi kun mies tulee töistä. Ja kaksi kertaa viikossa vois kuljettaa kuopuksen kerhoon. Kyllä täällä kaikenlaista puuhasteltavaa olisi. Langanpäitäkin pitäis jo hurja määrä päätellä tuolta neulekorista;) Mun töihin ei kuitenkaan saa koskea, sillä ne on mun juttu. Neulomisiin sen sijaan saa jos lupaa tehdä samalla käsialalla kuin mä, ja sillon vaan kun en itse ehdi. Tänään ei, koska kuopuksen herättyä me katsotaan eilinen Kotikatu nauhalta ja sillon on mun neulomisaika. Ja voishan se oppisopimushenkilö sitten aina torstaiaamuisin istua tuossa keittiön pöydän ääressä mun ja S:n kanssa aamukahvia ryystäen ja parannella maailmaa! Niin, ja se vois tehdä ne keskeneräiset ompeluksetkin kaapista loppuun (esim kuopuksen talvihaalari on edelleen vuorittamatta ja vetoketjuttamatta, värkit on kyllä valmiina mutta intoa ei) niin mä voisin toteuttaa uusia ideoitani:) Ja sen ajan mitä mulle jäisi töiden jälkeen, mä voisin vaikka neuloa ja ommellakin pitkästä aikaa, kun joku tekisi kaiken muun:) Valmistuisi tuo verkkoneulepaitakin ennen kesää!

Ei taitais tukia tulla ja sopimuksia syntyä...