826592.jpg
Tällaista virkkailin sunnuntaina... Pohja on tehty koukkuamalla, kun sen tietää kyllä kaikki etten minä osaa suorakulmiota virkata, mutta koukkuamalla se luonnistuu. Noissa reunoissa on sitten ihan kiinteitä silmukoita ja pylväitä vuorokerroksin (kun en nyt oikeen muuta osaa, ja nekin jouduin lunttaamaan lehdestä). Kassi tuosta pitäisi muodostua. Tämä on sellainen harjoituskappale, kaapista löytyneestä Tahitista.

Tytär tuota katseli pitkin päivää. Illalla sitten juteltiin, ja sanoin että mun virkkaustaito on kuule aika pientä. Mummut osaa paljon paremmin. Sitten neiti keksi, että jos mä en osaa virkata tuota loppuun saakka, niin voihan mummu tehdä sen valmiiksi... No, totesin siihen että kyllä mä siitä ilman mummua selviän. No sitten ne totuudet tuli: "Nii ja jos et sä osaa virkata loppuun asti, niin sähän voit kutoa sen lopun sitten." Ja jatkui hetken hiljaisuuden jälkeen: "Mun mielestä sun kyllä kannattais jo alkaa kutoa..."

Eli lapsikin sen tietää että puikot sopii mun käteen paremmin kuin koukku;)

Tänään oli mulla eka päivä uutta rytmiä, ja hyvältä tuntuu. Siis koulut ja eskarithan alkoi jo eilen, eli kyseessä on siis nyt ihan mun omat jutut. Vein kuopuksen eskariin yhdeksäksi ja ajoin sieltä suoraa kuntosalille. Kuntosalilta tulin sitten "töihin". Monesti aamupäivät tässä menee silleen notkuessa, ja työteho alkaa olla täydellä teholla vasta iltapäivällä. Mutta nyt, kun tulin salilta, olin heti kunnolla työvireessä, ja sainkin päivän aikana tehtyä tosi hyvin töitä. Vielä senkin jälkeen siis, kun olin välillä noutanut kuopuksen eskarista kotiin.

Taidan ottaa siis tuon aamukuntoilun tavaksi (en tietenkään joka aamu). Ei tarvitse illalla väsyneenä lähteä enää sinne. Ja ehtii paremmin sitten illalla tekemään omia juttuja jos jää aikaa. Ja kerkiää illalla tekemään kauppareissunkin ihan rauhassa.