Perjantaina juhlittiin viime viikon synttärisankareita; kuopusta ja esikoista. Tosin vieraina olivat ainoastaan mummu ja pappa, mutta taisivat olla vieraista silti ne tärkeimmät ja odotetuimmat. Muut eivät erinäisistä syistä johtuen päässeet ja tulevat sitten lähipäivinä kun ehtivät. Kun työvuorot sopivat ja flunssat on köhitty pois.

Esikoinen sai rahaa ja kehotuksen käyttää järkevästi. Toivottavasti ja uskoakseni kyllä niin tekeekin. Kuopus sai iiiihanan vaaleanpunaisen Ranga-Tangan. Voi sitä riemua mikä siitä syntyi. Voi olla mummu varma, että tuli kyllä niin sopiva ja mieluinen lahja. Ei tuota jätettäisi hetkeksikään. Sänkyyn ei kylläkään anneta ottaa, koska siihen Ranga-Tangan höpötykseen en minä halua yöllä herätä...

Juhlakemujen jälkeen jälkikasvu pakkautui mummun ja papan autoon ja lähti viikonlopun viettoon mummulaan. Me nopeasti kauppaan viime minuuteilla hakemaan herkkuruokaa Rainbow:n pakaste pizzaa seuraavaksi päiväksi, sekä muita tarpeita. Wc-paperiakin olisi pitänyt tuoda, mutta se aina tuppaa unohtumaan, ja niin nytkin. Onneksi sen verran löytyi vielä että maanantaille saakka pärjätään. Iltamyöhällä käväistiin korttelin toisella puolella hoilaamassa karaokea. Ei oikein vielä ääni kulje kunnolla mutta sen verran kumminkin että vähän jo uskalsi kokeilla. Lauantaina päivällä tein vähän töitä, kudoin sukkia ja lapasia vuorotellen, ja roikuin netissä. Isäntä korjaili veneen jotain juttuja mistä minä en mitään ymmärrä (oli jotain systeemejä mennyt uistelukisoissa niin sanotusti poskelleen ja niitä kai nyt laitteli). Illalla sitten katseltiin videota ja odoteltiin ystäväpariskuntaa.

Nelistään sitten pirssillä keskustaan, ja syömään Galleen. Uusi kokemus meille, toiset olivat jo aiemminkin olleet tuolla. Ja mekin taatusti mennään uudestaan!! Sen verran ihanaa ruokaa saatiin, ja palvelukin pelasi loistavasti. Minulle kasvispastaa ja miehelle pihviä. Nam!!!! Eihän tuo kaupungin halvin paikka ollut, mutta toisaalta kun ihminen käy ulkona syömässä pari kertaa vuodessa puolisonsa kanssa, niin silloin valitaan laadun eikä hinnan mukaan. Syömisen jälkeen katsastimme pari karaokepaikkaa, ja sitten lähdettiin tuohon tuttuun kantapaikkaan. Eipä siellä laulamaan päässyt kun menossa oli joku karaoken osakilpailu. Kun vähän ennen kahta olimme yhä laulamatta (kisa oli sentään jo tunti sitten loppunut), lähdimme ystäväpariskunnan luokse. Heillä kun on omat karaokesysteemit niin ei tarvitse jonotella:) Aamuun saakka melkein tuli lauleskeltua ja seurusteltua, ja sitten taksilla kotiin. Välimatka oli noin 10 km (luulo, ei tieto) ja lasku noin 20 euroa! Huh-huh. Mutta toisaalta, kuten aiemmin sanoin että kun sitä pari kertaa vuodessa...

Aamulla nukuttiin pitkään ja päivä meni töiden parissa suurimmaksi osaksi. Illalla mies haki lapset, ja nyt ovat kaikki jo unten mailla. Normaali arki jatkuu huomenna, ehkä sitä taas jaksaa hieman pirteämpänä... Kummasti nuo kahdenkeskiset hetket antavat uusia voimia.