En ole vallan nääntynyt kiireessäni, mutta on vaan ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt tänne mitään naputtelemaan... Nyt on tänään aamulla viimeiset työt ennen joulua luovutettu (kerkisinpäs sittenkin), ja pääsin jouluakin laittamaan, vihdoin!

Eilen oltiin jo miehen kanssa lahjaostoksilla, ja minä yksiksenikin. Kaikki saatiin, paitsi anopin lämpökerraston unohdin. Mies haki sen tänään. Laatikot on nyt uunissa (kaupan valmiisiin lisään aina kerman ja mausteet, nam;) ja mies hoitaa kinkun. Kuin ennenkin. Torttuja mies teki tänään lasten kanssa, ja aamulla leipovat vielä lisää pipareita - edellinen satsi kun jo syötiin samoin kuin ensimmäiset tortutkin. Piimäkakkua teen myös aamulla. Aattoaamuun jää myös imurointi, ja sitten päästään kuusen koristeluun. Muovisellainen on jo toista vuotta, kun ei enää kestetty sitä että minä olin aina koko joulun ajan tukossa ja siksi kiukkuinen... Pari lahjaa paketoin vielä tässä illalla/yöllä, ja lataan tiskikoneen aamuksi.

Paljon jäi tekemättä mitä yleensä jouluksi teen (verhotkin vaihdoin keittiöön ja laitoin tontut ikkunaan vasta tänään), mutta saa nyt olla. Kuulemma joulu tulee ilman stressaamistakin, joten ensi vuonna sitten ehkä osaan aloittaa ajoissa. Tämä oli ensimmäinen joulunaika yrittäjänä ja en oikein osannut varautua että näin kiireiseksi vetää. Elämä onneksi opettaa. Joulusiivous saa nyt jäädä, siivotaan sitten paremmalla ajalla enemmän. Kunhan nyt kulkemaan mahdutaan ja hieman siistimpää on kuin pahimmillaan. Miljoonaa sorttia ei myöskään joulupöydässä ole tänä vuonnna, tärkeimmät kuitenkin; kinkku, laatikot, kalkkuna (pieni, varmaan joku rullasellainen?), salaatit, juustot (mulle ne tärkeimmät!), herneet, ja muuta mitä kaapista löydetään... Valkoviinikin on jäähtymässä:) Laivaristeilyltä syksyllä ostin 2l kanikan Pato Africano -viiniä, ja sitä olen varjellut ja säästänyt joulua varten. Punaviini kai lihan kaveriksi kuuluisi, mutta migreeniherkkyyteni ei sitä suvaitse kielellistä enempää, joten valkoiseen olen oppinut tyytymään.

Prinssinakit kuuluu meillä jouluun, joten aamulla äkkiä käyn kaupassa vielä hakemassa, samoin sienisalaatti on pakko saada. Muut puuttuvat tai unohtuneet hankitaan vaikka uudeksi vuodeksi:) Mies on viimeisen kuukauden pitänyt huushollin pystyssä, raahasi kaupoista millon mitäkin, ja hyvin selvisi jopa jouluruokien ostosta vaikken ehtinyt paljon neuvoakaan... Onhan tuo minun kanssani jouluruokia syönyt kuukauden päästä jo 14 vuotta (huh, miten pitkä aika), joten kaipa nuo jo mielessä on mitä meillä syödään...

Nyt laatikot pois uunista ja viimeisten lahjojen kimppuun. Sitten maistan hieman tuota Stenvallin ankan koristamaa viiniäkin:)

Hyvät joulut jokaiselle, ja muistakaahan levätä!!