Otetaan vastaan pieni ompelukärpänen. Saa poiketa puraisemassa sen verran, että sillä puraisulla saisi ommeltua kuopukselle parit ulkohousut, takin ja muutamat kesähärpätykset. Eli pieni kärpäsen puraisema vain olisi tarpeen, ei mitään koko käden vientiä. Pikkusormi ainoastaan on tarjolla. Puikkopistiäinen on luvannut väistää sen verran, mutta ihan hetkeksi ainoastaan. Plussaa saa jos ompelukärpäsellä on oma aikataulu mukanaan, eli ne ompeluun käytettävät tunnit. Ei tarvitsisi puikkopistiäisen olla syrjässä kovin kauaa:) Kaavanpiirtäjäkuoriaisellekin töitä tarjolla - on varmaan kirjanpainajakuoriaisen sukua, ja se saisi poiketa ennen kärpästä. Saa tuoda valmiit kaavat mukanaankin.

Eli on kai pakko kaivaa ompelukamat esiin - tai koneet nyt koko ajan tuossa onkin - ja alkaa väsätä kuopukselle kevätvaatteita. Kesävaatteista puhumattakaan... Sen verran on tyttö venunut talven aikana, että syksyisistä neljästä takista ainoastaan yksi mahtuu enää, ja farkkuja on tasan kahdet. Tuulihousut on kaikki pieniä. Trikoita ja collegeita pitäisi myös surauttaa. Mutta mistä aika. Tai ei se aika ole oikeasti ongelma (tälläkin aikaa jo tekisi vaikka mitä), mutta se innostus puuttuu. Ja pakon edessä ompelu ei ole oikeasti kivaa. Inspiraatio on nyt totaalisesti hukassa. Missä ne kaikki ideat nyt tällä kertaa on!? Yleensä tähän aikaan vuodesta koen ahaa-elämyksiä, joiden pohjalta suorastaan juoksen etsimään kankaat ja kaavat että pääsen toteuttamaan. Mutta nyt on pää tyhjä. Ja ihan peruskaman, suorien linjojen ja tyhjien pintojen teko ei houkuttele. Noissa mun ompelemissa pitää olla joku, edes pieni "mun oma juttu". Olen varmaan uppoutunut liikaa työasioihin niin että ideat omiin juttuihin eivät nyt kulje. Tai sitten se suuri ja hyvä idea vaan hautuu jossain vielä, kunnes tulee esiin...