Nyt se sitten tapahtui, että minäkin uskallauduin blogaajien joukkoon. Monesti on tuntunut siltä, että pitäisi olla paikka johon saisi ajatuksiaan ja tuntojaan kirjoittaa. Ei tarvitsisi kaikkea hautoa vain omassa päässään tai vaihtoehtoisesti kaataa kaikkea lähimpien niskaan...

Elämä kaikkinensa on aika monimuotoista, tai se on sellaiseksi muotoutunut reilu kolmenkymmenen vuoden aikana. Tässä sitä siis ollaan, vaimo-kotiäiti-yrittäjä, siinä ne päällimmäiset. Omat jutut jää toisinaan aika vähiin. Tosin tässä tietokoneessa on joku mystinen magneetti joka vetää puoleensa muutoinkin kuin vain työasioissa joten se kai lasketaan omiin juttuihin. Työaikanahan risteilen ompelu/kirjontakoneelta tietokoneelle ja takaisin, koneelta toiselle ja takaisin siis...

No, jatkan tätä toisella kertaa, ehkä myöhemmällä jos olisi sitten omaa rauhaakin. Nyt on mentävä kun kuopus huutelee vessanpöntöllä: Hei äiti, hep hep hep, tuu jo!