Mä olin melkein kolmen, sä melkein viiden
kun luistinradalla ekan kerran tavattiin.
Siitä lähtien olit kuin sisko mulle
ja minäkin sulle.
Ilot ja surut jaettiin
aina toistamme tuettiin.

Mitä sitten sattui
miksi näin tapahtui?
Mikset sanonut että on paha tilanne?
Sekin olis jaettu!!
Enää et puhelimeen vastaa
et kuulumisia kysy ja kerro.
Niin ison loven teit maailmaani
sitä paikata ei voi kukaan.
Palan minuakin otit mukaan.

Nyt on pimeää ja tyhjää.
Kaipaus ja ikävä sanaton
suru niin valtavan pohjaton.