Samoksesta neulomani jakku on vihdoin valmis, koko kesä uurastuksen jälkeen. Vetoketjun ompeluun keräsin rohkeutta pari viikkoa, mutta maanantai-iltana vihdoin uskalsin senkin tehdä.
1820651.jpg
1820659.jpg1820660.jpg
Lanka: Novita Samos 622g
Puikot: 4,5mm Addin pyöröt
Ohje: Novita kesä 2008 (hieman muunneltuna)

Kuvista näkyy, että ohjetta on muokattu melkein alusta lähtien. Hapsut päätin jättää heti alkuunsa pois, ei ole oikein mun tyyliä, toisaalta olisivat voineet olla kivatkin. Mutta luulen että pesussa pysyy siistimpänä ilman. Ensimmäinen varsinainen ohjeen modaus tapahtui, kun en huomannut aloittaa tuota ruutukuviota (ohje kyllä puhuu palmikosta) riittävän aikaisin. Sitten päätin, että oikeastaan haluankin ne ruutukohdat pidemmillä väleillä. Toinen modaus tuli, kun seuraavan ruudun kohdalla olin laskenut kerrokset väärin. Ei hätää, edessä ja takana ruudut ovat vuorotellen piiitkällä ja pikkuisen lyhyemmällä välillä. Eroa on 2 kerrosta aina siis joka toisessa ruutukuviossa. "Virheestä" tulikin siis ihan suunniteltu juttu, vaikkakin vasta matkan varrella. Hihoissa ruutukuvio on myös ohjetta pidemmällä välillä, mutta tasaisesti, samoin hupussa.

Sivussa helma pyrkii hieman rullaamaan. Tarkoitus oli kastella ja höyrytellä, mutta sitten ajattelin, että viikon päästä tämä on kuitenkin pesussa, joten oiotaan siinä vaiheessa vasta, jos on tarvetta. Vetoketjukin on toisessa puolessa muutaman millin ylempänä, mutta en alkanut kahden harsintayrityksen jälkeen enää siirtämään. Menee kyllä näinkin. Näkee sen, kun katsoo, mutta tuskin kaataa kenenkään maailmaa. Joku nurja silmukkakin on väärässä paikassa, ja ainakin yksi kavennus meni väärin päin. Mutta eivät ne tuolta huutele olemassaoloaan. Osa langanpäättelykohdista on hieman kankeampia, Stitch ' Bitch -kirja kun tuli vasta siinä vaiheessa, kun puolet oli päätelty. Kirjan myötä huomasin, että voi langan päätellä huomaamattomamminkin, kuin mitä olen ennen aina tehnyt. Hyvää oppia tulevan varalle.

Itse olen tähän virheistäkin huolimatta oikein tyytyväinen, ja tykkään. Ensimmäinen valmiiksi asti saamani villatakki, ensimmäinen neulomani huppu, ja ensimmäinen neuleeseen ompelemani vetoketju! Ja palmikkopuikkokin oppi työskentelemään kanssani yhteistyössä =)

Vaikka materiaali on 50% puuvillaa ja 50% keinokuitua, jakku on uskomattoman lämmin. Olenkin pitänyt sitä nyt aamuisin, kun olen saatellut neitiä kouluun.

Aika uskomattomalta tuntuu, että meilläkin on kaikki lapset nyt koululaisia. Mihin se aika on taas kadonnut... Hyvin on nuorimmaisellakin käyntiin lähtenyt. Kyllä kotona huomaa, että jännät paikat on, kovin on nyt itku herkässä pienistäkin asioista. Mutta mielellään aamulla lähtee kouluun, kun kävelen koulun pihaan rinnallaan niin pitkälle, että kaverit löytyy, ja lupaan tulla hakemaan koulupäivän päätyttyä. Toisaalta itsestäni tuntuu kamalalta, kun pienen eskariryhmän jälkeen (pienestä päiväkodista) ja kotona vietettyjen vuosien jälkeen pitää heti lapsen mennä monen sadan oppilaan kouluun. Mutta kun vaihtoehtojakaan ei ole, niin sitten on vaan sopeuduttava. Onneksi opettaja vaikutti tosi mukavalta ja pätevältä. Ruokalasta poistuessa neiti välillä on vähän hukassa isossa talossa, jos kaverit on jo menneet ulos. Neuvoksi olen antanut, että jos ei tiedä mihin pitää mennä, ei kannata jäädä yksin suremaan, vaan rohkeasti vaan kysymään joltain. Kyllä ne kaikki opettajat neuvoo, jos ei uskalla isommilta lapsilta kysyä. Puolen tunnin päästä pitääkin taas kipaista hakemaan koululainen kotiin, ehkä huomenna jo tuleekin yksinään. Mielelläni silti tätä saattelua teen, nyt kun vielä on pieni koululainen jota saatella, ja kun siihen nyt tämän kohdalla pystyn.

Keskimmäinenkin siirtyi jo seiskaluokalle, ja esikoinen on viimeistä vuotta peruskoulussa. Niin ne lapset vaan kasvaa.

Eilen sain mukavaa postiakin, mutta siitä kirjoittelen taas paremmalla ajalla, kun ehdin vähän kuvaamaankin.