Oliviatakki sai siis sitten purkutuomion, ja olin vähän laiska purkamisessa. Mitäs sitä suotta käyttämään hyvää neulomisaikaa purkuhommiin... Eli sen verran jouduin purkamaan, että pääsin käsiksi oikeanväriseen lankaan (muutenhan ne raidat olis tulleet taas samalla tavalla, jos olisin vaan suoraan alkanut neulomaan vanhasta uutta;). Ja sitten vaan puikot huiskimaan...
848569.jpg
Raitojen mietintään meni kotvasenkin aikaa. Tässä se malli, millä ne tulevat. Langanpätkiä on yhtä monta kuin lankakeriä, niin uskoisin että lanka riittää tällä tavalla raidoitettuna. Tietty, faktoista tämä on enemmän kiinni kuin uskosta, mutta luulisin että niin se menisi. Ja yksi langanpätkä vastaa siis kahta kerrosta...
848571.jpg
Hmm, kovin tulee vaaleanpunavoittoista... Mutta näköjään niitä keriä sitten on eniten kuitenkin. Mutta ei mitään suurta pintaa millään värillä, vaan päätin tehdä kapeampia raitoja kuin alunperin. Mulla on sellanen viha-rakkaussuhde tähän vaaleanpunaiseen. Riippuu niin sävystä ja siitä, missä sitä vaaleanpunaista on. Ja varsinkin sävystä. Pinkki ei enää hirveästi iske ainakaan isoina pintoina. Possunpunainen; kiitos ei. Mutta sellanen vanha roosa on oikeassa paikassa oikein ihana.

Idea tähän takkiin lähti siitä, kun niin moni on tehnyt Cavern Cardiganin. Itsekin ensin aloitin sitä, mutta sitten pian totesin, että liian työläs neuloa englanniksi tällaista. Hermot menee. Sukat kyllä luonaa lontoon kielelläkin, mutta jostain syystä tämä ei. Sitten löysin Raisan tekemän Bambuboleron ohjeen. Siitä sain suoraa silmukkamäärät. Muuten olen ohjetta muokannut oman maun mukaan kyllä. Levennykset teen neulomalla kiertäen edellisen kerroksen silmukoiden välisen langan, enkä langankierrolla, ja nyt vaihdoin myös pääntiehen leveää joustinneuletta. Mutta Raisan ohje on kultainen ohjenuora, jota seuraan. Ja omasta versiostani siis tulee pitkähihainen, ja pituutta muutenkin tulee sen mukaan mitä sitten lanka riittääkin, toivottavasti ainakin vyötärölle saakka.