Katselet Fabel-keriäsi, ja kuuntelet niidet kutsuhuutoa. Siis ei mitään kuiskuttelua, ne suorastaan huutavat pääsyä puikoille. Se on kuin seireenien laulua, kun vastaat kutsuhuutoon, niin se on menoa sitten...

Normaalisti ihan tavislankojen kanssahan homma etenee tyylillä "oota vähän, teen tän puikon loppuun", tai pahimmillaan mielialasta riippuen jopa "oota vähän, teen tän kerroksen loppuun". Mutta Fabelin kanssa kaikki on toisin. Ei puhettakaan pelkän puikon tai kerroksen neulomisesta, ennen kuin v
oi lähteä muihin välttämättömiin töihin. Yllättäen huomaat vastaavasi häiriötekijöihin sanoilla "oota vähän, teen ensin (ainakin) tämän raidan loppuun". Pahentuessaan tauti etenee niin, että neulotkin "tämän joustimen loppuun", "tämän kantäpään loppuun", nämä kiilakavennukset raitoineen loppuun. Voi olla, että taudin pahetessa edelleen, sinun on pakko neuloa jopa kokonainen sukka loppuun ennen kuin pystyt puikoista ja langasta irtautumaan. Eihän noita ihania raitoja voi kesken lopettaa ja aina niitä tulee uusia... Ja tietenkin ensimmäinen sukka tarvitsee myös parin, jos tauti on pahana jo ensimmäisen sukan aikana;)

Sitä en tiedä vielä, miten käy kun sukkapari on valmis. Pitääköhän sitten mennä kauppaan ostamaan lisää raitoja, tai siis lankaa... Kun tarvitseehan kauniit raitasukat myös kavereita samalla kuosilla mutta eri väreissä...

Niin, ensimmäinen sukka on valmiina, ja toisessakin mennään jo kiilakavennusten kohdalla=)