Ihan ensiksi todella suuret kiitokset kaikille lohdutuksen sanoista! Niillä on ihan oikeesti ollut tosi iso merkitys mulle <3 <3

Viikonloppu oli aika kaamea. Lauantai meni tässä lasten kanssa, tai oikeastaan kuopuksen kun ei noita isompia tässä pahemmin näkynyt muuten kuin ruokapöydässä... Ei tullut telkkarista mitään ihmeellistä mutta siihen jämähdin enkä saanut mitään aikaiseksi. No aggression voimalla(ko) tein Onlinen Cottonista - muistaakseni - yhden sukan alusta loppuun ja toisen aloitin.

Lauantain ahdistusta onneksi lievitti paras ystävä Hinthaarasta (Porvoon kupeessa), joka poikkesi pikaisesti=) Joulupaketti hänelle lähtee postin mukana tällä viikolla. Piti kyllä antaa lauantaina, kun tiesin tulostaan, mutta en vaan saanut paketoiduksi...

JYV-pakettikin on vaiheessa. Osa on jo valmiina, mutta osa on vielä puikoilla. Pahaa pelkään, että tuo puikoilla oleva osa pääsee matkaan vasta joulun jälkeen. Postitan siis osissa. Nyt vaan en saa aikaiseksi. Ei vaan jaksa.

Töitä olen nyt priorisoinut sen mukaan mitkä ehtii toimittaa vielä ensi viikolla, ja mitkä pitää toimittaa niin että ehtivät vielä tahoillaan sitten joulupostituksiin. Kaikesta selviän, ja onhan tässä vielä viikko aikaa... Onpahan muuta ajateltavaa kun pitää sukeltaa uraputkeen... Sikäli hullua, että jos olisin töissä (siis ihan oikeesti kävisin normaalisti töissä), niin mähän olisin tällä hetkellä luultavasti saikulla. Ja kyllähän yrittäjäkin sairaslomaa lääkäriltä saisi, vaan työt on silti hoidettava tavalla tai toisella.

Kappeli on sentään saatu varattua 22.12. vaikka kaikki muu onkin vielä auki. Huomenna on vainajan avaaminen, ja sen jälkeen saadaan ehkä jo vähän varmuutta mitä tapahtui. Lopullinen tutkinta ja syyhän selviää vasta useamman viikon jälkeen, mutta kaiketi jotain tiedetään jo huomisen jälkeen. Pojat asian jo tietää, kuopusta ollaan vielä säästetty. En ole vielä ollut valmis vastaamaan kysymyksiin mitä ja miksi, kun ei vielä oikein mitään tiedetä. Odotan tämän asian kanssa huomiseen saakka.

Ensi viikolla pitäisi lähteä sitten etsimään vaatteita. Mustaa paitaa ja bleiseriä ei kaapista löydy. Ja tänään ajattelin käydä tutussa kukkakaupassa puhumassa kukkalaitteesta.

Tänään on kuopuksen kanssa lääkäri siitä kun ei olla vieläkään yövaipasta päästy eroon. Katsotaan tarvitaanko jotain lääkitystä, vai odotellaanko vielä. Nyt on tilanne mennyt siihen että pari yötä on välissä kuiva, ja sitten kastuu, ja taas on pari yötä kuiva. En mitenkään jaksaisi, mutta en alkanut tuota lääkäriä siirtämään. Ajattelen että lasten kannalta on parempi että arki jatkuu suht koht ennallaan kuitenkin. Stressaan heitä mahdollisimman vähän, koska tämä juttu on nyt lähinnä itselleni vaan niin kipeä. Suojelen heitä kaikelta ylimääräiseltä tämän suhteen, koska tosiaan tässä on käytännössä nyt vain tulevat viikot jotka tuovat jotain käytännön muutoksia hetkellisesti. Arki ei meillä kuitenkaan miksikään muutu tämän johdosta. Itselläni prosessi jatkuu varmasti pitkäänkin, mutta se on sitä henkistä kamppailua ja asioiden läpikäymistä, meidän aikuisten kesken.