Editoin edellistä postausta hieman, ja jottei nyt ihan haamuiluksi mene, niin höpisenpä hieman mietteitäni.

Tänä vuonna olen neulonut varmasti enemmän kuin koskaan ennen elämäni aikana. Ja olen todellakin jäänyt koukkuun - tai paremminkin puikkoon, koska koukku ei kädessä edelleenkään pysy.

Lapaskuu oli tosi kiva juttu. Nyt uskallan aloittaa lapasten neulomisen ilman että stressaan etukäteen sitä että jääkö reikiä peukun juuren. Ei jää enää, ja jos meinaa jäädä, ne saa lankojenpäättelyssä kursittua kokoon :)

Neulomistahtikin on kiitettävästi nopeutunut. Uskallan aloittaa lapsillekin pieniä (siis pipo, sukat, lapaset) neuleita ilman että vaarana on se että todennäköisesti jäävät pieniksi jo ennen valmistumistaan :)

Keskeneräisiä löytyy toki monen monta, mutta toisaalta ne ovat sellaisia, että lepäävät nyt ja keväällä jatketaan. Itselleni tulevia joten mahtunevat kyllä valmistuttuaankin päälle, eikä mallitkaan ole vielä siinä vaiheessa aivan vanhentuneita.

Pitsiäkin olen oppinut neulomaan, ja kaaviokuvia osaan tulkita suhtkoht vaivattomasti. Joitain malleja silti löytyy mapista tulostettuina sellaisiakin, että en ole oikein ymmärtänyt vielä. Palaan niihin kenties paremmalla ajalla vielä...

Palmikkoja en ole vielä oppinut. Palmikkopuikot eivät vaan suostu yhteistyöhön kanssani. Samoin muutama muukin tekninen juttu on opettelematta, mutta onhan tässä aikaa vielä. Koukkuun kun olen jäänyt niin ehtii sitä myöhemminkin. Säilyy jännityskin kun on uuttaa opittavaa jäljellä!

Välinevarasto on kasvanut yli kaksinkertaiseksi siitä kun reilu vuosi sitten kaapista vanhoja puikkoja ja lankoja kaivelin. Samoin lankaa on tullut ostettua ja sitäkin löytyy kaapista. Ei mikään ökyvarastoa silti, vaan melkein kaikki on sellaisia että käyttöäkin tulevaisuudessakin. Silti joskus on pakko lankaa ostaa lisää, kun ei juuri sitä kivaa ole varastossa siihen tiettyyn työhön. Tai ainakaan oikein väristä. Sama koskee puikkovarastoa varmasti pitkään vielä. Ja lankaa on joskus ihan kiva ostaa vaikkea akuuttia tarvetta olisikaan. Esimerkiksi äiti roudasi messuilta mulle sukkalankoja kun pyysin (ja kerroin millaisia, värivalinnat jätin hänelle ja luotin värisilmäänsä ja minun makuni tuntemiseen). Olishan mulla seiskaveikkoja ollut kaapissa vielä, mutta noita halusin ja sukkia niistä syntyy heti kun ehdin (kovasti nyt huutelevat keittiön pöydällä mutta saavat vielä hetken odottaa).

Olen tutustunut myös muihin lankoihin kuin seiskaveikkaan ja nalleen =) Mohairia olen kokeillut ja ainakin Vivaldi tuntui tosi ihanalta neuloa eikä kutita herkkää ihoani. Sitä pitää joskus saada lisää. Nyt puikoilla oleva Topp Mohair on myös ihanaa. Chic Mohair (Novitan) taas tuntuu itseäni pistelevän ja kutittavan, joten kun se puikoilta pääsee pois, menee pukinkonttiin hieman vähemmän herkälle iholle mennäkseen... Merino Wool tuntui myös ihanalta, ja sitä on vielä yksi kerä jäljellä. Yksi on päätynyt lapselleni, yksi pukinkonttiin. Sitä neuloessa opettelin myös helmien laittamisen neuleeseen.

Paljon on tullut tehtyä (siis omassa mittakaavassani, en siis määrää vertaa muihin neulojiin nyt), ja paljon uutta opittua =) Ja mikä parasta, olen tämän harrastuksen myötä tutustunut moneen ihanaan ihmiseen!! Vaikka harrastaminen tapahtuu pääasiassa täällä kotona, sohvan nurkassa, sosiaaliset suhteet eivät suinkaan tämän johdosta ole kuihtuneet pois.

Neulomisiin ja mukavaa päivää jokaiselle!