Edit: Nyt on langat vyyhdetty ja lähden kylvetyspuuhiin. Ei mikään kova homma tuo vyyhteäminen, kun onneksi on anopin vyyhdinpuut vielä lainassa;) Ja ehkä tästä jotain opin...

Poitsu istuskeli tuolla sohvalla. Siinä sohvan vieressä on sellanen tavallinen puinen jakkara, missä on päällä puikkopurkit, kaukosäädin (joskus, siis pitäisi olla), neula, sakset ja muuta tarpeellista. Siiehn myös laitan kahvikupin neuloessani. Joskus muistan viedä poiskin (no nyt en ollut). Ei siinä mitään, ihan normaalia meillä!

Mutta ne uudet violetit merinokerät oli siinä jakkaran alla etten hukkaa. Ja yhtäkkiä kuului kolaus ja loraus; poika huitaisi vahingossa jalalla sen kupin nurin... Miten ihmeessä sekin onnistui se liike?! Ja merinoihin meni pikkusen kahvia. Ei varmasti sinne kerän sisäosiin mennyt, mutta päällimmäiisin lankoihin kyllä vähän meni. Paniikissa tälläsin kahviset kohdat vessan hanan alle ja varovasti virutin... Kerät on aika ilmavia, niin voikohan ne antaa kuivua pesuhuoneessa ihan noin, vai onko mun pakko aukaista kerät? Vai pitääkö ne kaikki kerät avata, pestä kokonaan ja keriä uudelleen??

Se kahvi oli onneksi kylmää jos jotain positiivista pitää etsiä. Jäi kahvin juonti nimittäin kesken kun aloin miettiä sitä äipän lahjaa. Ja sitten unohdin koko kahvin...

Ja tarinan opetus on, että älä koskaan jätä kuppia mihin sattuu!! Läheltä piti -tilanteita on ennenkin ollut, mutta nyt sitten tapahtui.

Mutta mitäs noille merinoille pitää nyt tehdä?