Yhden aikaan havahduin sohvalta (pikkasen vaan torkahdin telkkarin ääreen), että miestä pitäisi lähteä kuskaan päivystykseen... Sähköä silmissä. Vaivasta en osaa sanoa oikein mitään, mutta töissä oli polttoleikkauksesta tullut. Ilmeni niin, että jo illalla silmät oli vähän kipeet, ja sitten yöllä tulivat niin kipeiksi ettei pystynyt yhtään pitämään silmiä auki ja sattui ihan hirveästi. Siitä en tiedä mitään miksi niin käy, ja mitä siellä silmissä sillon oikeesti tapahtuu.

Ehdotin vähän ensin taksia, mutta se oli huono idea. Viimeksi joskus pari vuotta sitten taksikuski tuuppasi vaan päivystyksen ovesta sisään, mutta eihän tuo mihinkään siitä itse päässyt kun ei mitään nähnyt! Lähdin siis kuskiksi, kun viimeksikin koko reissuun meni vain vajaa puoli tuntia. Esikoiselle sanoin että jos kuopus herää, niin me ollaa päivystyksessä käymässä.

No, reissu olikin vähän pidempi, tultiin kotiin vasta neljän jälkeen... Matkaan meiltä päivystykseen menee autolla siis vain jotain 3 min. Puudutusta laittoivat ensin, ja sitten odotettiin lääkärille pääsyä. Onneksi oli vain kaksi potilasta meitä ennen. Kolmen aikaan mies pääsi tutkimushuoneeseen ja hoitaja laittoi lisää puudutetta kun entinen lakkasi vaikuttamasta. Kotiin päästiin lähtemään vasta neljältä. Eivät meinanneet mistään löytää sellasta väriainetta mitä silmiin pitää laittaa että näkee ettei oo silmissä vaurioita. Voltarenpiikin tuikkasivat kankkuun lähteissä.

Siinä just ennen neljää kun aulassa yksin istuskelin, kävi jo mielessä että onkohan ne unohtaneet tuon miehen sinne tutkimushuoneeseen makailemaan. Ja ajattelin just että kohta kyllä kysyn että mahtaako vielä monta tuntia mennä. Jos olisi mennyt, olisin ajelut itse kotiin ja tullut hakemaan sitten kun saa hakea. Ettei tarvitse esikoisen valvoa kuopuksen kanssa jos herää. Aamulla kouluun kumminskin.

No, muksut oli kaikki nukkuneet. Kuopuskin heräsi viereen vasta vähän sen jälkeen kun me jo oltiin nukkumassa. En tiedä mikä siinä on että tulee nykyään melkein joka yö siinä kolmen-neljän aikaan viereen. Itsellä alkaa hermo mennä asiaan. Siis onhan se toisaalta ihan hieno että viereen tulee, mutta kun sen jälkeen mulla ei oikein nukkuminen luonaa. Ja ikää on siis kohta viisi; eei meillä nuo isommat ole tullut viereen kuin varmasti yhden käden sormin laskettavissa olevat kerrat. Mutta tämä neiti ei vaan siellä omassa sangyssä pysy...