Ensin tilannetiedotus, eli miehen silmät on jo kunnossa:) Kyllähän jokaisesta tuollaisesta kerrasta jää arvet silmiin, mutta kun tuota ei usein tapahdu, ei pitäisi varsinaista toiminnallista haittaa ole. Joskus tuo murehtii että jos joutuu sitten viisikymppisenä vaikka lasitkin hankkimaan. Olen lohdutellut, että niihin kyllä tottuu (omani sain 12-vuotiaana). Ja ainakin kesällä työterveystarkastuksessa sai ihan täydet pinnat näkötestissä.

Olen nyt tänään aina töiden lomassa koneella käydessäni katsellut kuntopyöriä... Mari oli sellaisen hankkinutkin, itse olen vain haaveillut monta vuotta. Se olisi sellainen kuntoiluväline mitä uskoisin käyttävänikin. Oikeesti mä liikun ihan luvattoman vähän. Ei ole (muka) aikaa, ja yksin ei tule lähdettyä mihinkään. Iltasella voisi hyvin pyöräillä samalla kun telkkaria katsoo (mutta koskas mä sitten neulon??)... Alkaa tämä keskivartalo kesän jäljiltä taas olla vähän turhan ronskissa kunnossa, kun housutkin piukottaa. Makkarat ei meinaa mahtua kuoreensa;)

Mietityttää silti, että onko se pyöräily varmasti hyväksi kun on näitä polvivaivoja (reaktiivisesta artriitista ilmeisesti on jäänyt jotain vaivoja, tai sitten on jotain muutakin). No on se varmasti parempi vaihtoehto kuin juokseminen. Ja sellainen mitä voisin tosiaan kuvitella että tuossa olkkarin nurkassa oikeesti tekisin alkuhurmion jälkeenkin. Ei mitään halpoja laitteita ole, niin en viitsi ostaa jos vähänkin on olo ettei sitten innostus säilykään...

Mutta sitten se, että onko se pyöräily sitten sellainen laji, että vaikuttaisi myös noihin mahamakkaroihin... Pyöräily kyllä auttaa jalkoihin, jalkalihakset vahvistuu ja silleen. Mutta entäs vatsa?? Kun se on mulla se kriittinen kohta mihin kaikki rasva kertyy. Varmaan joku monipuolinen kuntolaite mikä osaa kahvitkin keittää ja pyykit silittää, olisi hyvä, kun vaikuttaisi joka kohtaan. Mutta sellaisista tiedän että ne meillä vaan keräisi pölyä. Ei tuntuisi luonnolliselta minun kohdallani. Ehkä pari viikkoa jaksaisi. Pyöräilystä olen aina tykännyt. Mutta käykö sitten niin että jalat on tiukat ja lihaksikkaat (mulla on kyllä pohjelihakset olleet aina vähän liiankin lihaksikkaat - oikeesti), ja vatsamakkarat senkun lyllyvät siinä edelleen.

Anttilan ja Hobbyhallin valikoimissa olisi sellaisia ei-niin-hirveän-kalliita-malleja, ja ne pystyisi maksamaan osamaksulla. Pari kymppiä kuussa ei talouttakaan kaataisi. Jos vielä jättäisin suunnittelemani naistenlehden tilaamatta. Ja herkuistakin voisin vähän tinkiä... Lankojakin voisin yrittää ostaa niinkuin tarpeen mukaan...

Jos joku osaa asiaan jotain valaisevaa sanoa, niin avatkoon sanaisen arkkunsa ja neuvokoon innostunutta mutta epävarmaa. Pehmittelen vasta sen jälkeen isännän rahakukkaron nyörejä:)