Eilen tuli lasten kanssa istuksittua telkkarin ääressä koko ilta (pari päivää ollut tosi väsynyt olo). Samalla otin ja rykäisin tuon kuopuksen pipon valmiiksi. Se on sitten kuulemma ihanapipo!! Omasta mielestäni värit edelleen ovat todella shokeeraavat, ja minun värisilmääri vähän ärsyttävät; Valovilleä ja aniliininpunaista Seiskaveikkaa. Melkoinen yhdistelmä. Mutta tytär itse värit valitsi, ja ainakin nyt odottaa kovasti viileitä ilmoja että pipon saisi käyttöön...

Tässä pipo onnellisen omistajansa päässä:

167064.jpg

Pipo on tehty ihan Novitan klubisivuilta löytyvällä perusohjeella, lasten koko. Sen verran on vissiin taas tullut tiukempaa neulottua, että pipo on aika jämptin tuntuinen ainakin nyt uutena. Venyy kyllä varmasti käytössä. Valovilleä tuohon kului 18g, ja seiskaveikkaa 32g. Nelosen puikoilla tikuttelin. Ja joustin on siis 2n4o-neuletta. Pipon yläosassa sovelsin sen verran, että kun olisi pitänyt päätellä siinä vaiheessa kun silmukoita on 16, niin jatkoin kavennuksia vielä ja päättelin vasta 8s.

Oikeesti mun mielestä tuo on aika kaamea (neonkeltainen ja aniliini ei yhteen sovi kun sitä keltaista on noin paljon), mutta tei ihan työtä käskettyä. Keltaisen vähentäminen pienempään määrään ei tullut kuuloonkaan. No, pääasia että neiti itse tykkää:)

Perjantaina oli postilaatikossa tälläinen lähetys:

167078.jpg

Pikkasen olin silmät ymmyrkäisinä kun ihmettelin tuota pakettia. Teippiä ei pakkauksessa oltu säästelty, ja meinasi hermo mennä kun jouduin oikein työskentelemään että sain paketin auki. Ja sitten kun sen verran sain kulmaa auki että pikkasen sisältöä pääsi kurkkaamaan, tuli asiakas käymään niin että jouduin sen aukaisun jättämään kesken... No, tunnin päästä se sisältökin selvisi:

167082.jpg

Edelleen olin hämilläni että mistäs tämä tuli. Siis taannoin blogissani valitin että mulla on vuosia sitten mennyt viispuolikas pitkä puikko hukkaan... Sitten välähti, että Muoriskahan se on asialla ollut:)) Kiitoksia oikein kovasti tästä, nyt mulla on pari koossa! Jatkotoimenpiteet ovat suunnitteilla...

Ihan pohjaton väsymys alkaa onneksi jo helpottaa. Torstai ja varsinkin perjantai oli ihan kaameat päivät. Siis en mitään rehkinyt, ihan normaalit päivärutiinit eikä töissäkään mikään hirveä hulabaloo. Mutta väsytti vaan. Perjantaina mies oli kalassa, ja minä olin nukahtanut sohvalle melkein heti kun yhdentoista jälkeen siihen istahdin... Taitaa olla ihan univelkaa. On nämä meidän yöt olleet nyt tällä viikolla tosi levottomia. Kuopus on tepastellut meidän sänkyyn nyt jostain syystä joka yö. Ja se on sitten mun osalta melkeinpä se yö siinä sitten, ei saa vaan nukuttua kun yksi kiehnaa siinä vieressä...