Eilen hain armaani kotiin. Oli ollut oikein pääkaupungissa kronkittavana ja on nyt ihan kuin uusi! Jalanpolkaisusta tottelee ilman mutinoita, ja jaksaa taas suorittaa hommansa loppuun saakka. Kun oli alkanut olla sitä vikaa, että yli puolen tunnin sessioissa päätti vain kesken kaiken että nyt riittää... Äänikin on nyt paljon hiljaisempi, ei tarvitse harkita korvatulppien laittoa kun se tuossa hyrisee vieressä... Vajaa vuoden tuota tässä huushollissa on vasta katseltu, mutta mekaanikolta tuli terveisiä että sen verran on töitä tuolla teetetty, että saisi vaikka useamminkin hänelle hoitoon lähetellä.

Onhan tuon pari vuotta vanhemman kanssakin tässä viikon ajan hommat hoidettu kaksistaan, mutta tavoiteltavaan lopputulokseen pääsee huomattavasti helpommin kun on kaksi niitä hommia suorittamassa. Vaikka esivalmistelut ja loppusiistintä pitääkin sitten kahden edestä tehdä, niin varsinainen työskentelyaika jää puolet lyhyemmäksi:) Jää sitten aikaa enemmän muihin toimintoihin; vaikka neulomiseen...

Seuraavaksi pitäisi varmaan tuo vanhempi veijari lähettää hoitoon. Vaikka sen kanssa ei ongelmia ole ollutkaan. Sitä on Helsingissä koulutettu ensimmäisten vuosien aikana muutamankin kerran, niin ei varmaan uskalla ihan heti temppuilla:)

Armaani nimi on muuten Bernina...