Korvat on tukossa, hengitysröörit alkaa nyt pikkuhiljaa aueta aamuun verrattuna. Enää en hauko ilmaa kuin kala kuivalla maalla. Edelleen kun kuuluu joku ääni, oikea korva piipittää sen kuuloisesti kuin sinne olisi joku pääsiäistipu jäänyt visertämään... Metkaa muuten tuon korvan kanssa tämä kirjoittaminen... Olisipa hipaisunäppäimet...

Tää on vaan siitepölyallergiaa. Miten se joka ikinen kevät osaakin yllättää. Eihän tämä mikään uusi juttu ole, jo 18 vuotta tätä olen potenut. Ja kun siitepölytietotteitakin voi seurata nykyään tietokoneelta jos ei tv:stä tai lehdestä muista! Ihmeen pitkälle tänä vuonna menikin ennenkuin olen lääkityksiä kaivannut. Välillä on sellaisia keväitä että maaliskuussa on jo täysi arsenaali käytössä.

Korvan piipitys toivottavasti helppaa kun alkaa korvakäytävät aukeemaan. Tuon kuopuksen ääni nimittäin on sen verran kimakka (ja usein kuuluva) että alkaa tuntua/kuulostaa jo melko tukalalta! Puhumattakaan kun meillä on nyt tässä leikkiteekutsut ja käytössä on oikein porsliiniastiasto!! Morsetus senkun jatkuu pään sisällä sitä mukaan kun kuopus kaatelee teetä ja sekoittaa pikkuhelmistä tekemäänsä sokeria:( Ja noista korvista varmaan johtuu sekin että kun päätä kääntää nopeammin, huimaa aikas lahjakkaasti.

Lisätty hetken päästä: Nämä on kuvattu eilen. Etupihan tulppaanit ovat nyt jo täydessä kukassa! Niin se kevät etenee kohisten:) Ja tuo pihan puolen kukkapenkki... Öööh, en siis koskaan ole väittänyt että olisin viherpeukalo. Oikeasti en osaa sillä saralla mitään, enkä edes tykkää yhtään. Mutta kyllä sieltä jotain alkaa jo pilkistää, kun vaan ehtisi/viitsisi käydä repimässä syksyiset rippeet pois edestä...

75616.jpg75617.jpg

75615.jpg