Eilen yritin netistä etsiä tietoa reaktiivisesta artriitista. Tosi vähän löytyy ainakaan sellaista mistä jotain apua olisi, ja mistä oikeasti jotain ymmärtäisi. Ja löytyy jopa ristiriitaista tietoa.

Mullahan tuo todettiin ja diagnostisoitiin -98 lokakuussa. Ja parin vuoden ajan oli sitä että milloin mitäkin lääkettä siihen popsein että saatiin oireet pois. Ja saatiinkin, niin että varsinaisia oireita ei ole ollut enää muutamiin vuosiin. Kunnes nyt taas on pari viikkoa ollut toinen polvi kuin tulessa. En usko että tulehdusta on kun ei tuo polvi ole turvoksissa. Eikä muutkaan nivelet. Muut aristaa hieman ja tuo polvi on tosi kipeä ja jäykkä. Varsinkin aamulla, lievenee kyllä iltaa kohti. Sen verran ilmeisesti on nyt alkanut rajoittaa että olen pari päivää ommellut vasemmalla jalalla. Tai siis ompelukoneen poljinta painan sillä vasemmalla.

Juu, yritin siis etsiä lähinnä sellaista tietoa, että pitäisikö noiden oireiden pysyä jo vallan pois kun se varsinainen juttu on siis hoidettu jo aikapäiviä sitten. Vai jääkö noita kiputiloja sitten vaan näin pitkäksikin aikaa. Mitään vauriotahan noissa nivelissä ei pitäisi olla, ja tosiaan en usko että tulehdus kovin paha ainakaan nyt olisi, kun ei kerran turvottele oikeastaa lainkaan. Vertaan siihen että millainen oli sillon kun tuo iski ekan kerran. Sillon kyllä näkin päällepäin ihan selvästi että on tulehdus. Ja oli huomattavasti kipeämpikin.

Löysin sellaista tietoa, että kun sairaus on voitettu, se on sitte ohi. Varsinkin jos reumatekijää ei veressä ollut (mulla ei onneksi ollut). Ja että ei pitäisi olla oireitakaan sitten enää. Sitten löytyi sellainen tieto myös, että vaikka tulehdukset on hoidettu (antibiootit ei siis siihen auta, vaan mäkin söin silloin aikoinaan ihan reumalääkkeitä ja kortisonia ja tulehduskipulääkkeitä), niin kiputiloja voi esiintyä osalla vielä 3-6 vuoden ajan. Siitä ekasta tulehduksesta on nyt aikaa 8 vuotta. Mutta toisaalta tulehduksia oli sillon parin vuoden ajan muutaman kerran ennenkuin sillä reumalääkkeellä saatiin homma kuriin. Eli siitä olisi nyt se 6 vuotta. Mutta kun ne kiputilat on olleet tähän saakka sitä että muutaman päivän jotain niveliä vähän särkee. Mutta tää on nyt se sama polvi mistä kaikki alkoi, ja on jotenkin erilainen kuin ennen, mutta ei sellainen kuin alussa. Anteeksi kovasti, nyt menee vähän toistoksi ja sekaiseksi...

Eilen sanoin ystävälle, että pikkasen on pelottava olo. Että jos tää kaikki nyt alkaakin taas alusta. Mutta netin mukaan ei kylläkään pitäisi mitenkään varsinaisesti alkaa uusimaan tämän jutun. Että ei ole mikään pitkäaikaissairaus, eikä tästä mitään vaaraa tai vahinkoa nivelille. Lähinnä kai kiusallinen vaiva. Lääkäriin en vielä ole mennyt, kun ei oikeen tämä meidän alueen omalääkärin ja mun(ja monen muun) kemiat toimi. Ja tämä lääkäri millä asiasta kävin aikoinaan, on kaiketi vieläkin sapattivapaalla. Terveyskeskuksessa ei mun tietoja ole, koska kävin yksityisvastaanotolla sekä reumapolilla. Ei jaksaisi alkaa selittää koko juttua alusta saakka kun tuo meidän lääkäri ei edes kuuntele mitään. Turha tässä on kaikkia kokeita alkaa uudestaan ottamaan kun niissä ei tosiaan mitään hälyyttävää ollut. En mä nyt mitään sairastamaan tässä enempää ala, ainoastaan jotku lääkkeet olisi paikallaan jos tämä ei itsekseen asetu tästä. Sairaslomia ja muita ei tarvita. Silloin ennen oli vähän eri asia, kun juttu oli niin paha etten pystynyt edes lapsia tarhaan viemään kun en päässyt kävelemään. Ja olin sairaalassa töissä niin siellä en pärjännyt. Mutta nyt teen töitä tässä kotona. Työ on kevyempää ja työrytmin määrittelen itse. Autollakin pystyn ajamaan ihan hyvin, ja kävely sujuu suht koht normaalisti. Eli siinä mielessä ei ole mitään hätää, vaikka olo vähän levoto onkin. Kyllä tämä tästä varmasti taas! Ehkä tää on vaan jotenkin rajumpi ja pitkittynyt jälkitila joka vaan nyt on iskenyt päälle, vaikka tosiaan muutama vuosi on mennyt ilman oikeastaan mitään.

Kyllä tulikin vuodatettua. Jos et jaksanut loppuun lukea, ei se mitään. Mutta jos luit, niin kiitos että sain purkaa hieman mieltäni. Auttaa varmasti eniten kun pystyy pukemaa ajatuksiaan sanoiksi. Kun kerran oikeasti tässä ei siis mitään hätää ole. Mielikuvitus vaan taitaa tehdä joskus kärpäsestä härkäsen.