Kotiuduin juuri ekan reiän paikkuusta (siis eka taas tällä kierroksella). Hengissä selvitty, eikä paniikkikaan kerinnyt tällä kertaa iskemään lainkaan. Hieman pulssi kohosi siinä vaiheessa kun puudutus oli laitettu, mutta on niin asiansa osaava hammaslekuri mulla että ottaa huomioon myös tämän henkisen puolen asiakkaissaan:) Ei ollut paha rasti tällä kertaa, yksi pieni reikä vanhan paikan vieressä. Helpossa paikassa.

Ensi kuussa olisi sitten toinen paikkuu, mutta ikävämmässä kohdassa. Alhaalla ihan ikenen vieressä. Inhoan noita alaleuan puudutuksia kun tuntuu että kurkkukin turpoaa ja meinaa tukehtua. Mutta en siis kertaakaan ole tukehtunut, joten se menee hyvin kyllä. Eniten pelottaa tällä kierroksella se, kun sitten viimeiseksi paikataan tuolta toiselta puolelta alhaalta ihan takaa. Vaatii isomman puudutuksen ja on sitten jo niin liki kurkkua että ahdistaa jo valmiiksi.

Kai nämä on ihan normaaleita juttuja, eikä kai kukaan noihin ole oikeesti tukehtunut vaikka siltä joskus tuntuu. Ja panikointi hammaslääkärissä on kai kans ihan normaalia. Aikuisillakin.

Onneksi viisurille ei tehdä tänä vuonna ainakaan mitään kun ei kerran oirelekaan mitenkään, ja on visustin ikenen alla piilossa. Poikittainhan se siellä on, ja juuriaan levittelee. Että joskus se varmaan vielä joudutaan leikkaamaan. Mutta se on sitten joskus. Ei vielä onneksi... Eikä se leikkaus niin paha ole kun kunnolla puudutetaan. Yhdestä on jo kokemusta. Pelkäsin sillon etukäteen ihan sairaasti, ja jälkeen oli kyllä kipeäkin. Mutta sillä siitä sitten päästiin ja lakkasi vaivaamasta. Se oli osaksi sillon näkyvissä ja oli ihan rikki koko hammas joten oli pakko poistaa. Samoin yksi poistettiin joskus ihan vetämällä. Ja sitä ennen on yksi poistettu ihan arvarin hammaslääkärissä. Siitä mun kammoni saikin sillon varmaan alkunsa kun ei ole ennen sitä ollut. Mutta yksi viisuri tuolla siis on vielä piilossa ja toivottavasti piilottelee rauhassa ja kauan ettei reikiinny. Piiloviisautta siis ainakin vielä riittää;)