Menin sitten eilen sinne karaokeen, ja tuntuu että tänään jaksaa taas paremmin. Tuota murkkuikäisen kiukutteluakin. Ja tosiaan olin karaokessa, lähes selvinpäin. Tärkeintä oli se että näki (aikuisia) ihmisiä hetken, ja toisaalta sai hetken olla ihan rauhassa itsensä kanssa. Ja aamulla oli ihan hyvä olokin kun en paria paukkua enempää ollut nesteyttänyt:)

Toki nuo muksut tappelee edelleenkin. Hieman lieventää, kun keskimmäinen meni kaverilleen yökylään. Kotiutuu sieltä kyllä pian. Mutta itse en enää ole ihan niin hajalla kuin eilen, joten kyllä tämä tästä taas sujuu...

Oli aika rankka viikko. Kun pari viikkoa meni sairastellessa, ja nyt piti viikossa tehdä kolmen viikon työt, niin sekin varmasti kiristi tuota sietokykyä. Eilen tosiaan tuntui ettei jaksa yhtään ainutta vastoinkäymistä enää. Ja sain kaikki tilaustyöt tehtyä määräajassa (asiakas tosin unohti eilen hakea työt), joten olen tosi tyytyväinen! Nyt on viikonloppu aikaa huilata. Ja kehitellä uutta. Ja mikä tärkeintä, aion ehtiä neulomaankin ihan rauhassa.

Jos totta puhutaan, tämä huusholli kaipaa ja huutaa mua kyllä siivoomaan. Mutta luulen, että se saa odottaa huomiseen. Toisaalta jos siivoisi tänään, huomenna voisi hyvällä omallatunnolla vaan olla. Taidan tehdä niin, että ensin istuskelen pari tuntia ihan rauhassa ja neulon, ja sitten urakoin talon taas kodinnäköiseksi. Jos jaksan voisin vaikka laittaa kevätverhotkin keittiöön. Olkkarin verhot laitan viikolla vasta. Sen verran se kova flunssa ja viikon kiire ja stressi on jättänyt jälkiä, etten nyt ala liikaa sentään rehkimään. Muuten olen sitten taas aivan puhki. Pakko nyt ajatella omaa jaksamista, ettei lopu kesken. Jaksaa sitten taas töitäkin kun niitä tulee. Toivottavasti ainakin tulee;)