On näköjään taas se aika vuodesta, kun hammaslääkärini lähettää minulle kauniin maisemapostikortin. Kun se maisemakortti näkyy, tiedän jo kuvasta että jaa taas tätä postia. Kukaan muu tuttu ei maisemia lähettele minulle. Ja sitten kun käännän kortin taustapuolen näkyviin, näkyy se selkäpiitä karmiva teksti: Tervetuloa sopimuksemme mukaiseen määräaikaistarkastukseen! Minkä sopimuksen, ja en halua!!! Sopimuksen mukaan se piti sitä paitsi olla jo syksyllä, ja elättelinkin jo toivetta että nyt on täti unohtanut kutsua... Mutta pitänee tuonne sitten raahautua... Edes gynellä käynti ei ole niin hirveetä kuin hammaslääkärissäkäynti. Ja tietty taas pitää paikkailla. Siihen viimeiseen jäljellä olevaan viisuriin ei tälläkään kerralla kyllä kosketa! Toivottavasti on edelleen kokonaan piilossa ikenen sisässä niin ei ole päässyt reikiintymäänkään. Miten mulla muksuna ei ollut koskaan reikiä? Eka reikä tuli vasta kasiluokalla. Nyt on joka kerta paikkaamista. Toisaalta, nykyään olen käynyt vasta kolme kertaa silleen 1-2 vuoden välein tarkistuksessa ja paikkuulla, sitä ennen vierähti jossain vaiheessa viisikin vuotta ilman tarkisteluja.

Ja mikä siinä on, että aina kun tuonne yksityiselle hammaslekurille menee tarkistukseen, tsekkaamaan vain että onko kaikki kunnossa vaiko ei, niin aina kuvataan koko purukalusto! Ei se muuten, mutta on tosi kallista lystiä. Turvallisuusasioihin en siinä ota kantaa kun ei tietoa ole tarpeeksi. Ei tuolla arvarin vastaanotolla kuvailla kuin pakon edessä. Kyllä sillon on paikallaan kuvatuksia ottaa, jos isompaa operaatiota on tiedossa. Tiesi lekuri multakin vähän millaset kauheat juuret on viisureissa, kun sai kuvasta katsoa. Ja yhdestä hampaasta luuli kerran että siinä on reikä, mutta ei ollut kun katsoi kuvasta. Mutta joka ikinen kerta pitää kuvata, ja ikävä kyllä kuvia ei voi valita 10€ tai 15€ settikaupalla, vaan laskuun tulee koko repertuaari. Suurin osa laskusta voi olla kuvauksia. Ja sitten vielä kaikki muu.

Huomenna pitää soittaa ja varata aika (mikäs pakko se olisi sekään, mutta ettei unohtumaan pääse kokonaan). Pakko kuitenkin sanoa että otan sen ajan vasta huhti tai toukokuulle. On sitten aikaa kerätä rahaa laskua varten... Ja on aikaa asennoitua tulevaan koitokseen, ja suggestoida itsensä ajatukseen että sinne nyt vaan on pakko ihmisen joskus aina mennä. Ei ole mieskään käynyt 10 vuoteen, mutta kärsiikin siitä kyllä ajoittain. Viisuri on rikki ja vihoittelee. Ymmärrän kyllä ettei tule mentyä ennenkuin on pakko. Itse kärsin kaksi vuotta yhtä reikiintynyttä viisuriani, ennen kuin oli pakko varata aika poistoon... Sitä ennen oli joskus aiemmin arvarissa yksi viisuri poistettu vetämällä, ja kammo siitä tuli (ennen sitä en ollut kammoinen ollut koskaan, hammaslekuria kohtaan). No se kipiä sitten poistettiin, ja toinen leikattiin. Toinenkin olisi leikattu jos olisi täti tajunnut silloin että tosiaan ne juuret on ihan mahtavat. Kuvasta oli kyllä katsonut sillonkin, mutta hiki tuli juuria repiessä. Yksi on vielä tallella, mutta ainakin viimeksi se oli tuolla ikenien uumenissa, ja toivottavasti on siellä visusti vieläkin. Kuulemma niin kauan on kariekselta suojassa, kun ei yhtään pilkota ikenen päälle.

Tulipa pitkä ja sekainen postaus, mutta tätä se teettää kun minä joudun tällaiselle alttiiksi. Ja tiedän että ainakin yksi reikä tuolla on ollut jo kesästä saakka...