Tehtiin eilen vähän huonejärjestelyjä. Meillähän tulee tonne yläkertaan kaikille makuuhuoneet joskus kun remppa valmistuu (toivottavasti ennenkuin lapset muuttaa omiin koteihin;). Ollaan vuoden päivät nukuttu niin, että esikoinen nukkuu omassa huoneessa tässä "keskikerroksessa", keskimmäinen huoneen tapaisessa (oikeasti aula- tai välikkötilaa) alhaalla, ja me vanhemmat ja kuopus yhteisessä huoneessa alhaalla.

Toimi jotenkuten, isompien kohdalla ainakin. Kuopus myös nukkui alhaalla aika hyvin, kun vertaa siihen mitä oli pienempänä, mutta me tai oikeastaan minä nukuin tosi huonosti, viimeisen vuoden verran ainakin. Heräsin aina kuopuksen tuhinoihin ja siihen kun kuopus kipitti vähän väliä tarkistamaan onko isi jo nukkumassa ja saako tulla väliin nukkumaan. Jonkun aikaa oli jo oppinut omassa sängyssään pysymään, kunnes taas alkoi ravaaminen kesken yön. Yleensä kuitenkin palautui aika kiltisti omaan sänkyyn. Minun yöuneni kuitenkin oli tosi katkonaista, ja sen kyllä sitten aina päivän mittaan huomasi.

Toinen mikä on jo pidemmän aikaa tökkinyt, oli nukkumaanmeno. Kuopus vaati että jonkun on siinä huoneessa oltava niin kauan että nukahtaa. Siis kuopus nukahtaa, ja se oli sitten yleensä tunnin verran vaikka olisi kuinka väsynyt ollut... Varsinainen rumba. Eipä siinä pahemmin kahdenkeskistä jutusteluaikaa enää pitkiin aikoihin ollut meille jäänyt kun siinä sitten "nukuttaja" yleensä nukahti jo itsekin...

Eilen sitten tehtiin niin, että esikoinen muutti tavaroineen keskimmäisen paikalle. Ja keskimmäinen muutti kuopuksen kanssa tuonne samaan huoneeseen. Itse ilmoitti (jo aiemminkin on puhunut) että kyllä hän voi kuopuksen kanssa samaan huoneeseen muuttaa. Vaikka ikäeroa onkin 6v. Ilta kului tavaroita ja huonekaluja kantaessa, ja muksut kanniskeli tavaroitaan vielä tänäänkin. Kuopuksen leluista suurin osa on edelleen "keskikerroksessa" koska tässä kuitenkin pääasiassa leikkii kun on mun kanssa kahdestaan kotosalla.

Meillä on nyt sitten miehen kanssa makuuhuone tässä kerroksessa. Kahdestaan!!! Viimeksi on kahdestaan nukuttu vuonna -01 ennenkuin kuopus syntyi. Oli se vähän outoa ainakin itselläni viime yönä. Vähän väliä alkuyöstä mietin että pärjääkö ne nyt kaikki tuolla alhaalla. Päätin sitten, että jos ongelmaa on niin kaipa siitä sitten tulee joku kertomaan.

Aamulla tuntui että kaikki oltiin levätty paljon paremmin kuin pitkään aikaan. Esikoinen ei herännyt aamukuudelta kun mies teki töihin lähtöä kun nukkui alhaalla eikä tuossa ekittiön vieressä. Keskimmäinen oli nukkunut koko yön, ja ennen kaikkea tuo kuopus nukkui kuin tukki aamulla varttia vaille yhdeksään saakka!!! Ei ollut kertaakaan herättänyt veljeään. Ja minä olin ihan pirteä kun kello soi kahdeksalta. Miehen lähtöön havahduin kyllä aamulla mutta unet jatkui heti. Kyllä oli oikein mukava herätä kun ei väsyttänyt:))

Toivottavasti jatko sujuu yhtä luonnikkaasti.