Valmiina on esikoisen villasukat. Tai ainakin melkein... Ne langanpäät vielä odottavat päättelemistä. Odottavat nyt ihan rauhassa hetken aikaa että saan omat lapaseni valmiiksi. Päättelen sitten mieluummin enemmän kerralla kun siihen tylsyyteen ryhdyn. Raitalapaseni ovat nyt enään yhtä peukkua vailla. Yllättävän siististi sain sen peukalon ja kämmenen yhtymäkohdan tehtyä vaikken moneen vuoteen ole tehnyt! Ja teinpä oikein peukalokiilatkin, johtuen siitä että kiilatonta mallia ei sitten silmiini netistä tai omista lehdistä löytynyt. Ei ainakaan 7veljekselle olevaa ohjetta. Minusta kun ei ole näissä hommissa soveltajaksi. Meille muuten otettaisiin langanpäättelijähenkilö ilolla vastaan;) Rahaa ei ole tarjolla, mutta mainetta ja kunniaa kyllä saisi...

Mielessä jo häivähtelee, että mitäs sitä seuraavaksi... No, keskimmäisen sukat on jo puikoilla. Teen niitä iltaisin ja aamuisin telkkaria katsoessa. Aamulla sydämen asialla ja illalla jotain hömppää jos jaksaa ja ehtii. Nuo omat lapaset uhkaavan pian taitaa valmistua, niin iskee paniikki, että joku toinen työ pitäisi saada kanssa. Mieluusti teen kahta työtä vuorotellen, ei tule yksitoikkoiseksi:) Jos vaikka kuopukselle lapaset. Toisaalta anoppi jo sen asian ehti huolehtia, samoin pojat sai anopilta jo yhdet sukat (kumpikin siis omansa yhdet!). Itsekään en monia tarvitse. Ai juu, onhan tuolla pussissa ne miehenkin sukkalangat. Mutta jotain muutakin voisi, koska olen ihan tarkoituksella neulonut veljeksiä ja Jussia vuorotellen, koska Jussi tuntuu vähän ärsyttävän niin etusormia kuin myös nenää. Eikös sitä nyt yli kolmikymppisellä naisihmisellä pitäisikin olla kahdet villasukat?!! Raitasukat kenkiin talvella, ja jotkut palmikkosukat kotilattialla tassutellessa. Ja sellaiset musta/harmaat raitalankaveljekset olis kanssa kivat!!

Kuvia napsin noista aiemmin mainituista sitten kun ehdin ja tosiaan ovat oikeesti valmiit.

Tulevaa on kiire. Unettomia töitä tiedossa, ja päivisinkin tulipalokiire seuraavat pari viikkoa. Töitä töitä töitä! Hieman stressaa kun tiedän että taas tulee oikeesti kiire. Mutta ihan oikeesti, nautin tästä tunteesta, enkä stressaa liikoja. Sen kiireen ja työn myötä tulee kuitenkin rahaa niin että yritys selviää laskuista ja toiminta jatkuu... Minä niistä rahoista mitään vielä itselleni, mutta enpähän ainakaan itse joudu rahoittajaksi:) Ja kyllä sitä sitten nukkumaan ehtii taas kun hellittää...

Ja mieluummin sitä työkiireen takia valvoo. Silloin kun töitä ei ole, niin silloin valvon siksi kun mietin ja pelkään että tähänkö se nyt loppuu, ja millä maksan tulevat laskut. Kummasti niitä on aina silti ilmaantunut juuri kun olen ollut vaipumassa epätoivoon. Onneksi! Kyllä minä teen!!