Pienessä lankapuodissa tuota pohdittiin. Sittemmin Lankakomerosta luin, että onkin tavallaan alueellinen, maantieteellinen juttu. Aloinpa pohtia sitten asiaa minäkin, oman käyttäytymiseni kannalta...

Yleensä minä kudon, kotona ja arkena. Sitten "hienompien ihmisten" ja asiantuntijoiden aikana joudun neulomaan etten kuulostaisi satakuntalaiselta mökkihöperöltä kotiäidiltä. Miten niin kuulostaisi kun kerran olen ainakin kotiäiti ja vielä satakuntalainenkin. Eli Länsi-Suomessa missä nimenomaan kudotaan. Paitsi ne hienommat muutamat ihmiset jotka tunnen, ne neulovat. Kaverit onneksi puhuvat kutomisesta niin on kotoisampi olo eikä tarvitse pingottaa jos vaikka sanonkin väärin... Kavereiden mukaan minäkin olen varmaan sanontani valinnut, koska meillä kotona äiti aina neuloi. Nimenomaan neuloi, ja muisti aina sanoa että kangaspuilla kudotaan. Niinhän se onkin. Aiti on satakunnassa asunut noin 14v lähtien, ja kotoisin on Hämeenlinnasta.

Ompelukoneella minä kyllä ompelen! Joskus on sattunut hassuja juttuja kun yksi ihana tuntemani vanhempi ihminen puhui neulomisesta. Se oli silloin kun suunnittelin yrityksen perustamista, niin hän tokaisi että "eikös se olisi ihan kiva kun sähän olet aina ollut kova neulomaan"... Minä katsoin haavi auki että enhän mä kunnolla edes osaa neuloa!!! Ja hän ihmetteli taas että enkö juuri ollut kertonut kun olin päälläni olevan farkkutakinkin neulonut... Että silleen.

Hassua sinänsä, että tämä minun nykyinen innostukseni on silti ollut nimenomaan neulomisinnostus. Mutta kun ystäville silti kerron näytän mitä olen parhaillaan kutomassa... Blogissa varmaan enemmän neulon. Eli olisko minun kohdallani jotain sellaista että yleiskielellä neulon, mutta puhekielellä kudon.