Mies lähti poikien kanssa kalareisulle jo aamulla ennen seitsemää. Kotiutuvat jo kymmenen aikaan ja päästävät minut ostosreisulle (pitäisi löytää housut ja villatakki, sekä kuopukselle kirpparilta villahaalari ja kurikset). Heräsin kuuden jälkeen kun keskimmäinen tuli kysymään missä on villapaita. Ei tullut mieleen että äiti nukkuu ja isäkin on olemassa... Arg!!

Eilen nukahdin pitkästä aikaa kuopuksen kanssa. Yleensä makoilen siinä meidän sängyllä ja katson tv:tä (ja nykyään myös neulon) sen aikaa että kuopus nukantaa ja tulen sitten vähäksi aikaa vielä yläkertaan viettämään "omaa aikaa". Eilen tv:stä ei tullut mitään katsomisen aihetta ja kuopuksella kesti laulut niin pitkään että olin kesken neulonnan nukahtanut. Hän nimittäin on alkanut nyt laulaa illalla sängyssä. Varsinkin jos menee yli unien. Silloin lauletaan pitkän kaavan mukaan. Kaikki mitä kerhossa on oppinut. Itsellä meinaa uni tulla kesken ja tarkoitus olisi tosiaan vain siinä vähän huilia. Välillä tulee mieleen että oppiiko tuo ikinä ja koskaan itse nukahtamaan. Mutta toisaalta taitaa olla aika lyhyt osa ihmiselämää se mitä noita nukahtamisia pitää vartioida... Nykyään sentään nukkuu yönsä sitten kun nukahtaa. Ainakin pääsääntöisesti. Se on iso edistysaskel ja tyydymme siihen. Tuskimpa kuopus enää kymmenen vuoden päästä vaatii nukuttelijoita:)

Eilen kuopus kertoi että oli torstaina itkenyt kerhossa. Tai siis ensin kertoi että oli ollut kerhossa K:n sylissä (ja minä mietin että mitäs kummallista siinä). Olivat kuunnelleet Fröbelin palikoiden levyä, ja kuopusta alkoi taas robottilaulu pelottaa. Voi pientä, onneksi oli lohduttava syli löytynyt! Pienempänä pelkäsi sitä laulua videolta tosi paljon. Alkoi itkeä kun se alkoi, ja oli kelattava ohitse. Jossain vaiheessa halusi kokeilla rajojaan; jos vähän uskaltaisi katsoa. Seuraavassa vaiheessa katsoi pelkästään sitä robottilaulua, ja alkoi sitä jo nauraa kun olikin ihan hassu. En tiedä mikä siinä nyt sitten kerhossa olikin niin pelottavaa. Olikohan syy siinä että kuului pelkkä musiikki eikä kuvaa näkynyt niin tuntui pelottavammalta. Toisaalta onhan meillä cd:llä se itselläkin, mutta sitä kyllä harvemmin kuunnellaan. Yleensä laittaa tuon videon päälle mielluummin kuin pelkkää musiikkia...

Ensi tiistaina pidän mahdollisuuksien mukaan kuopuksen-kanssa-olo-päivän. Arki kun on yleensä sitä että sulassa sekajärjestyksessä teen töitä, ruokaa, touhuan kuopuksen kanssa. Mutta tiistaille lupasin unohtaa työt ainakin osaksi päivää (nyt on hieman hiljaisempi aika niin uskon siihen pystyväni), ja mennään aamupäivällä leikkipuistoon. Eilen ei ehditty ja tänään on ainut päivä kun pääsen itse kaupungille yksin, niin siirrettiin tiistaille. Maanantaina on kerhopäivä joten ei ehditä puistoon kun sitten pitää yhdeksi ehtiä kerhoon. Kun meillä on tämä rytmi hieman myöhempi eli puistoonkin keritään vasta kymmenen jälkeen aikaisintaan. Ei, en herätä sitä varten, koska kuopus menee nukkumaan isompien kanssa samaan aikaan. Ei ole aamuisin lähtöä mihinkään joten saa nukkua ihan rauhassa;) Iso asia josta tykkään tässä kotiäitiydessä; kiireettömät aamut kuopuksen kanssa. Isommat toki pitää huolehtia aamulla kouluun ja katsoa että ehtivät jotain suuhunsakin laittaa ennen lähtöä...

Niin, tiistaina leivomme sitten oikeita pipareitakin kuopuksen kanssa!!! Ehdotin kaurakeksejä (helpompi ja isompien toivoma artikkeli), mutta kuopuspa haluaa joulupipareita. Tämän työhässäkän keskellä olen sen verran hänelle velkaa että saa haluamansa tässä asiassa:)